Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lappee-Jukola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lappee-Jukola. Näytä kaikki tekstit

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Sose loisti ääriolosuhteissa

Lappee-Jukola tarjosi mutaa, savea, vettä, tuulta ja myrskyä. Tämä selvästi sopi meille, sillä Sose ylsi kaikkien aikojen parhaimpaan sijoitukseensa. Jihuuuuh! Mahtijoukkueemme lopullinen sijoitus oli 1078, mikä tarkoitti sitä, että lähes 200 kokonaisajan saanutta joukkuetta jäi tulosluettelossa maailman parhaan suunnistuskerhon taakse. Vaikka #tonninjoukkoon-tavoitteemme on ollut jossain määrin leikkimielinen, otettiin roima tulosparannus ilolla vastaan.

 Myös Soseen aika parantui huimasti, sillä parhaimmillaan joukkomme on viettänyt Jukolan viestissä metsäaikaa yli kolme tuntia Lappee-Jukolan alle 16 tunnin kellotusta pidempään. Toki Jukolat ovat vaihdelleet myös kärkiajan osalta, mutta timanttinen analyysi paljastaa, että myös suhteellinen aikamme (verrattuna voittajajoukkueeseen) parantui tänä vuonna roimasti.

Pikaisen keskustelun ja analyysin perusteella tulimme siihen tulokseen, että avain roimasti parantuneeseen tulostasoon oli tasaisuus. Soselaiset etenivät tänä vuonna metsässä kuin junat, ja ensimmäisten väliaikojen perusteella interpoloidut vaihtoaika-arviot osoittautuivat hämmästyttävän paikkansapitäviksi. Ei tullut valtavia pummeja, ei havereita ja muiltakin suurilta yllätyksiltä vältyttiin.

Mistä sitten moinen tasaisuus löytyi? Soseelle on kuitenkin sattunut ja tapahtunut vuosien saatossa. Tänä vuonna paketti pysyi kasassa käsittämättömän hyvin, mistä varmasti voimme kiittää paitsi jokaisen Soselaisen tahoillaan tekemää treeniä ja valmistautumista, myös Hannu Airilan Päin Mäntyä -treenipäivää toukokuussa. Tutustuminen Jukolan tyyppimaastoon, mallikarttoihin sekä reitinvalintaharjoitukset olivat mittaamattoman arvokkaita ja antoivat loistavia vinkkejä siihen, mitä Jukola-metsältä voi odottaa ja miten siellä kannattaa toimia.

Lisäfiilistelyitä Jukolasta on tulossa myöhemmin, mutta toistaiseksi tyydymme toteamaan: Kiitos Hannu! Ja hyvä me! Jihuuuuuuh!

Lähettänyt Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Boom! SOSE ja pasteija-osasto valmiina Lappee-Jukolaan

Tänään se koittaa, SOSEen viides Jukolan viesti, jippii!

Kilpailupäivän aamu ei ole valjennut aurinkoisena vaan hyvinkin raikkaana sadepilvien roikkuessa Lappeenrannan yllä. Mutta se ei SOSEtta haittaa, sillä suunnistajan joulua vietetään ihan kohta!

Valmistautumiseen liittyvän säädön määrä on ollut jälleen vakio :) Viimeisen viikon aikana on:

- lyöty lukkoon juoksujärjestys 
- käyty kuntorasteilla hakemassa kadoksissa olevaa suunnistustuntumaa - kerran tai kaksikin ja vaihtelevalla menestyksellä

- rentouduttu korkeakulttuurin parissa

- säädetty SOSE Basecampin varusteiden ja tarjoilujen kanssa
  • Pasteijatapetointipöytäkriisi! Lanternan parkkipaikalla totean että kyytiin mahtuu lapset tai tapetointipöytä, ei molempia. K-Rauta suostui ottamaan takaisin vain pöydän (ei lapsia). Onko meillä vaan pieni auto, onko pöytiä eri kokoja, apua?
  • Mä ostin eilen pussillisen pehmeitä peruskorvatulppia! Riittää mun lisäksi 9 tyypille!
  • Tein just lampulle akkutestin. Idän ihme kesti puoli tuntia. Onko jollain ylimääräinen lamppu jossain vai marssinko kauppaan?
  • Ostin karkkia, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Fruttinötti oli loppu kouvolan Cittarista.
  • Pöytä notkuu mm. juurileivotusta vadelma-cashewbrowniesista.

- ja iloittu #jukolakuntoon -haasteessa kunniamaininnasta ja yksilöpalkinnoista

Seuraa tunnelmia Twitterissä ja Instagramissa

Kaikki ennakkovalmistelut viittaavat siihen, että tulossa on jälleen loistava suunnistusviikonloppu parhaassa seurassa!

Soseen ja sose-liitännäisten Venla-joukkueiden (SuperVenlat ja Kaukametsän Paholaiset) tunnelmia voit seurata Twitterin ja Instagramin välityksellä:


Tästä se lähtee - onnea matkaan kaikille!
Lähettänyt Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , ,

torstai 9. kesäkuuta 2016

Maksimisykkeillä Lappee-Jukolaan!

Aina silloin tällöin saan kuulla kotona kommenttia siitä, kuinka pulssini lähentelee nollaa - monesti juurikin silloin, kun pitäisi siivota tai laittaa ruokaa ja itse taas istuisin mielummin sohvalla katsomassa tennistä tai vaikka YLEn lähetystä suunnistuksen Huippuliigan osakilpailuista. Onko asia näin? Täytyy ottaa selvää!

Team SOSE on tullut tunnetuksi suunnistusskenessä huippusuoritusten ohella aktiivisuudestaan sosiaalisessa mediassa. Viime vuonna Louna-Jukolassa yön pikkutunneilla muotoiltu aforismimme sai palkinnon Suomen Suunnistusliiton #jukolafiilis -instakisassa. Ja miksikäs ei, voiko maailman hienoimman viestikisan olemusta laajemmassa kontekstissa enää paremmin tiivistää, tuskin.

Voittotwiitti instakisassa
Yllätys oli suuri, kun palkintona Suunnistusliitto toimitti joukkueellemme Garminin Forerunner 225 sporttikellon - jippii, nöyrimmät kiitokset! Tosin välittömästi heräsi kysymys, miten jakaa kello tasapuolisesti noin kymmeneen osaan tiimin jäsenten kesken? Öö, jos saan ison viisarin, saat pidemmän osan kellon hihnasta..? :) Päädyimme järjestämään kellosta SOSEen sisäisen huutokaupan, jonka tuotto sovittiin käytettäväksi Lappee-Jukolan osallistumismaksuun - näin kaikki pääsivät hyötymään palkinnosta.

Koska itselläni ei aiemmin gps-kelloa ollut, päätin huutaa kellon itselleni. Voittohuuto jääköön tässä salaisuudeksi, mutta sanotaan nyt että ihan halvalla ei kello lähtenyt - huutokaupan viime minuutit olivat tuskalliset ja pitkät. :)

Tämän kevään olen siis juoksennellut kuntorasteilla uusi hieno kello kädessä - tai näin siis ainakin teoriassa. Nimittäin, muutamana kertana olen kokonaan unohtanut kellon kotiini. Toisina kertoina olen muistanut laittaa kellon ranteeseen, mutta unohtanut käynnistää ajanoton lähdössä. Ja jos muutamina kertoina olen muistanut laittaa anturit ajoissa käyntiin, on gps-reitti piirtynyt talteen vielä pitkään maaliintulon jälkeen. Eli jonkun verran on vielä opettelemista siinä, että kellon käytöstä muodostuisi automaatio rasteilla.

Joka tapauksessa, tällainen datafiilistelijä kuntosuunnistaja on hyvin iloinen laitteesta. Forerunner 225 mittaa sykkeen suoraan ranteesta ilman sykevyötä ja se on toiminut moitteettomasti. GPS piirtyy tarkasti ja näyttää pienetkin koukerot, joita riittää turhankin kanssa. Parhaimmillaan gps-kellon hyödyt näyttäytyvät Reittihärvelin kanssa, jossa hyvin pienellä vaivalla pääsee vertailemaan omaa suoritustaan muiden suunnistajien kanssa. Eri reitinvalintojen tutkiminen ruudulta kehittää varmasti omaa tekemistä rasteilla. Nyt Reittihärveli on ollut Helsingin Suunnistajilla käytössä Firmaliigassa, toivottavasti joskus tulevaisuudessa myös Iltarasteilla.


http://goo.gl/rgBosy
Kovaa taistelua Firmaliigassa, lopun pummi harmittaa vieläkin! :)
KLIKKAA KUVAA
Alle 2 viikkoa (eikun mitä, 9 päivää!!!) rastikauden kohokohtaan, Lappee-Jukolaan. Team SOSE on valmis kisaan. Vielä jos muistaisi laittaa kellon käyntiin omalle osuudelle, mikä se sitten onkaan, vitonen, kutonen, no kisaviikko näyttää. Ja siitä pulssista, todella kaukana nollasta mennään, maksimisykkeillä maaliin saakka!

Team SOSE, joukkueenjohtaja Tommi
Lähettänyt Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,

maanantai 23. toukokuuta 2016

Päin mäntyä? Jukolavinkkejä ja treeniä Lappeenrannassa

Perinteisesti SOSEe on hakenut suunnistusoppia huipulta. Nyt Jukolan kannalta optimaalisesti ajoitettu Päin Mäntyä? -leiripäivä pidettiin Lappeenrannassa. Mukana oli yhdeksän suunnattoman innokasta soselaista treenaamassa jukolamaisessa maastossa Hannu Airilan (a.k.a. @AirHannun) valmennuksessa.

SOSEen lisäksi "Hannu Airilan suunnistuskoululaisia" oli muitakin, mm. Kässäkerhon edustajia - kiitos kaikille kivasta päivästä ja tsemppiä rasteille!

Päivä käynnistyi Joutsenon Kullervon Rajarasteilla. Aluksi kerrattiin hyvän lähtökannustuksen perusteet.


Sitten lähdettiin metsään fiilistelemään maastoa. Karhujen lisäksi itärajan läheisyys huolestutti. Pitäisikö Jukolaa varten varuiksi hakea viisumi?
Hannun vinkkejä kuunneltiin korva tarkkana: katse ylös, seuraa maastomuotoja, valitse itsellesi sopivin reitti (ei välttämättä ole muuten sama kuin huippusuunnistajan).

Näiden lisäksi opimme kantapään kautta: kisassa voit hukata emitin tai leimauslapun, mutta et molempia.

Lounaan kautta siirryimme Lappeenrannan linnoitukselle päivän teoriaosuutta ja sprinttihaastetta varten.

Teoriassa opimme: kartoittajilla on oma käsialansa. Jos on tosi hyvä, "what would kartoittaja think" voi auttaa maaston ja kartan yhdistämisessä ja ymmärtämisessä. (Meille muille voi olla enemmän tällainen "nice to know"-juttu.) 
Menoon saa sujuvuutta kun ei keskity pohtimaan missä on nyt, vaan tietää missä on kohta. Tavoitteena suunnistuksen flow-tila!

Mietimme reitinvalintoja Jukolan maastoissa vanhojen karttojen avulla (treenivinkki!) Hetkittäin fiilis oli kuin persoonallisuustestissä - kuka tykkää kiivetä mäkiä, kuka rynniä teitä pitkin? Lopulta kaikki kuitenkin löytää perille.

Maastosta kerrattiin vielä ovelat rapakivialueet (näillä olevat pistekumpareet voivat kuulemma harhaanjohtavasti näyttää kiviltä) ja reilut korkeuserot. Näiden päälle vielä sopivasti sateesta ja juoksijoista mutaantuneet suot niin eeppinen Jukolaelämys on valmis!

Päivän päätteeksi järjestimme viihdettä linnoitusta kierteleville turisteille ja pussikaljoiteleville teineille sprinttaamalla pitkin muureja.


Kokemus sai meidät jopa siteeraamaan klassikoita!


...ja tietysti hymyilemään hulluna.

Mahtava korkeanpaikanleiri, upea seura ja hyvä fiilis. Tästä on hyvä jatkaa kohti Jukolaa! Osuusjaoista käydään kovaa vääntöä ja pasteijaa ollaan lähdössä pystyttämään hyvissä ajoin - saimme paikallisilta jo vinkit parhaista vety-kioskeista.

Loppuun lyhyt video Päin Mäntyä? -päivästämme - kiitos, anteeksi ja terveisiä koko seurueelle ja etenkin Hannulle!
Lähettänyt Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)