Kaunis lauantaipäivä meni kisakylää maltillisesti
kierrellessä. Piti yrittää säästellä jalkoja aamuyön pitkää lenkkiä varten. Lähdön
jälkeen torkuin teltassa yhteensä pari kolme tuntia. Välillä piti heräillä
seuraamaan miten viesti eteni. Onneksi Soseen loistava pasteijaosasto oli aina
ajan hermolla. Kolmen jälkeen nousin ja aloin laittaa varusteita niskaan. Valoa
oli jo sen verran, että lampun sai jättää telttaan. Olin investoinut uusiin
sukkiin ja housuihin. Vanhoihin housuihin ei olisi mahtunut varakompassia,
mutta nyt pidin sitä välttämättömänä, koska olin päättänyt lähteä matkaan peukkukompassilla,
jonka käyttöä olin ehtinyt harjoitella vasta reilun kuukauden vaihtelevalla
menestyksellä.
Vaihtoalueella yritin hiukan lämmitellä, mutta ehkä vuorokaudenajasta
johtuen kone kävi aika hitaalla, vaikka jännitys oli mielen jo kirkastanutkin.
Mukava oli seurata vaihtoja ja kuunnella reissun jo tehneiden
kommentteja. Se tuli selväksi, että tiheikköjä on tiedossa.
Pienen odottelun
jälkeen Hilla jo ilmestyikin puomille iloisena itsenään. Kartta käteen ja
menoksi. Heti pitkä väli, varmaan parisen kilometriä. Lakanassa olikin
taittelemista, jotta sen sai käteen sopivaksi. K-pisteeltä sitten suunnitelmana
viivaa pitkin ensimmäisenä tarkistuspisteenä reitin halkaiseva tie. Huomasin
kuitenkin jo muutaman sadan metrin jälkeen ajautuneeni reilusti viivasta
vasemmalle ja tein heti muutoksen pelisuunnitelmaan.
Peukkukompassi taskuun ja
perinteinen käteen. Tällä pysyisi varmemmin suunnassa pitkillä osuuksilla ja
tiheiköissä. Jälkikäteen arvioituna tämä
varmaan oli oikea päätös. Korjasin tiellä itseni takaisin oikealle reitille ja
sen jälkeen suon yli, mäen vasemmalta reunalta voimalinjan ali aika lailla
suoraan ensimmäiselle rastille. Hitaasti meni, mutta suunta vain kohti
seuraavaa ja sitä seuraavaa rastia. Välit olivat lyhyitä ja liput löytyivät
vaivatta.
Neljäskin oli suhteellisen selvässä paikassa mäen huipun
takana. Sen jälkeen tulikin kinkkisempi väli. Päätin kiertää jyrkänteen
vasemmalta metsän reunan kautta, koska siellä maasto näytti aika selkeältä.
Isojen jyrkänteiden jälkeen käänsin kuitenkin hiukan liian aikaisin kohti
rastia ja olin hieman epävarma olinko oikeassa suunnassa. Pienistä nypyistä ei
saanut heti kiinni. Edelliseltä rastilta peesiin lähtenyt kaveri ei ollut
ilmeisesti vilkaissutkaan karttaansa, koska hänellä ei ollut tilanteeseen
mitään sanottavaa. Roikkui vai perässä. No, ei auttanut kuin jatkaa eteenpäin
ja kyllähän se rasti lopulta tuli eteen aika lailla suunnitelman mukaan.
Seuraava väli oli helppo, mutta seiska ja kasi olivat hankalassa
paikassa jyrkässä rinteessä ja siellä oli muitakin rasteja hakemassa. Aika
hidasta oli meno, mutta rastit löytyivät. Ysiä kohti lähdin hiukan kiristämään
vauhtia. Huomasin olevani viivasta oikealla ja piti korjata suuntaa. Päädyin
ojalle, josta sain itseni kartalle ja rasti löytyikin läheltä, ojan päässä
olevan kiven vierestä. Seuraavaksi taas suunnalla eteenpäin. Aika pitkä
avokallio-osuus, mutta rasti löytyi kun vaan jaksoi jatkaa riittävän pitkälle. Sitten
tiheikön läpi uraa pitkin juomarastille ja samalla suunnalla mäen päälle
rastille nro 11. Sieltä uraa pitkin tiheikön reunaan ja sisään. Löysin itseni
pieneltä kumpareelta, jossa kaveri kysyi missä ollaan. Kerroin oman tulkintani,
mutta hän ei ollut samaa mieltä. Oli ilmeisesti pyörinyt jo hetken puskassa.
Aloin epäillä itsekin sijaintiani ja päätin palata takaisin tiheikön reunaan.
Olin kuitenkin ollut ihan kartalla ja jatkoin oman tulkintani mukaan. Oma rasti
(116) löytyi nyt helposti.
Reissun pitkäkestoisin pummi ja reitinvalinnat TV-rastin jälkeen |
Taas tiheikköä ja suunnalla eteenpäin. Ajauduin hiukan itään
ja tiheikön reunalla olin taas epävarma sijainnista ja tein jostain syystä käännöksen
oikealle kohti lähellä olevaa mäkeä, vaikka lähtökohtaisesti jo epäilin, että
se ei ole minun mäkeni. Rasti löytyi, mutta ei oma. Edelleenkään en palannut
alkuperäiselle reitille vaan jatkoin pari seniorin kanssa hieman
pohjoisemmaksi. Hetken perästä totesin olevani väärällä mäellä ja palasin
omalle reitille. Oma rasti löytyikin melko pian. Tämä oli reissun todennäköisesti
pitkäkestoisin pummi. Onneksi pari seuraavaa väliä meni hyvin.
TV-rasti mäen
päältä löytyi helposti ja seuraava pidempi väli meni metsän reunoja kiertäen ja
tietä pitkin juosten. Omasta mielestä ehkä suunnistuksellisesti kisani paras
rastiväli, koska reitinvalinta oli oma, se oli nopeakulkuinen ja mielestäni jätin
useammankin selän tällä välillä. Jossain
näillä main sade alkoi jo olla haitaksi. Lasit olivat niin täynnä pisaroita,
että ne piti ottaa käteen.
Seuraavat neljä rastia (16-19) meni liikaa peesatessa. Oli
aika saman tasoinen porukka suunnistuksellisesti, mutta vauhti oli melko
hidasta. Toki maasto oli pienipiirteistä, joten se saattoi olla ihan oikea vauhti
minullekin.
Reissun pitkäkestoisin pummi ja reitinvalinnat TV-rastin jälkeen |
Rastille 20 lähdettäessä lisäsin vauhtia. Ajauduin hiukan sivuun ja
kesti hetken ennen kuin tiheikön reunasta löytyi oikea kohta. Aika monella muullakin
näytti olevan rasti hakusessa. 21 (119) löytyi helposti. Sieltä tietä ja
metsäkoneuraa hyödyntäen eteenpäin. 22 (182) oli hankala löytää ja aikaa paloi
rinteessä pyöriessä. Rasti nro 23 (175) löytyi onneksi hiukan helpommin.
Pummailusta sisuuntuneena piti lisätä vauhtia, kun maasto alkoi käydä
helpommaksi. Suunnalla kohti rantarastia (24-126), joka löytyi ilman ongelmia. Seuraavalla välillä vauhti kostautui ja väärää polkua
juostessa ajauduin toisen suunnistajan kanssa ihan väärälle reitille. Onneksi
ajallisesti pummi ei ollut iso, vaikka gps-käppyrä näyttää armotta että turhaa matkaa
tuli aika lailla.
Olo oli väsynyt, mutta ei mitenkään erityisen puhki. Matkaa
oli gps:n mukaan kertynyt tasan 18 km eli ylimääräistä tuli 2,3 km. Sen puolesta
ihan siedettävä suoritus, koska matkalle mahtui pari tarkoituksellista pidempää
kiertoa. Aikaa meni 3:08, mikä oli hieman pessimistiseen etukäteisarvioon
nähden jopa hyvä, mutta näin jälkikäteen tarkasteltuna pienoinen pettymys.
Kolme tuntia olisi ollut suhteellisen helppokin alittaa. Sen verran tyhmiä
virheitä tuli tehtyä ja lisäksi vauhtia olisi voinut pitää enemmän. Toisaalta
tämä oli vasta toinen Jukolan viestini sekä toistaiseksi elämäni pisin
suunnistus, joka kaiken huipuksi alkoi klo 4:38. Joten kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen omaan
tekemiseeni. Kartan lukua, yösuunnistusta sekä jalkoihin lisää nopeutta, siinä kesän
ja syksyn harjoitusohjelma. Ensi vuonna Lappeenrannassa sitten jälleen.
-Jussi