keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Human Compass

Neljän viikon järjettömän pitkän odottelun jälkeen pääsin vihdoin metsään kun käytiin Elinan kanssa Pirttimäen Iltarasteilla. Itse en ollut tuolla aiemmin ollutkaan, mutta Espoon metsiä nähneenä osasin odottaa hienoja ja haastavia maastoja.

Päivän juoksukunto oli täysi arvoitus, kevät kun on kulunut opintojen, karaoken ja kiekkohumun parissa eikä talven hiihdoistakaan enää ollut jäljellä kuin kauniit muistot. Niinpä päätin ottaa tavallista lyhyemmän eli 4 km:n radan. Ensimmäiset kolme rastia löytyivätkin nopeasti. Tästä innostuneena suuntasin suuntaamatta kohti parinsadan metrin päässä sijaitsevaa n. 150 metriä pitkää järveä. Yllätys olikin melkoinen kun saavuin takaisin samalle tielle, josta olin hetki sitten poikennut! Rasti löytyi kuitenkin, joskin kiertotietä.

Kertaakaan en ole juossut täysin puhdasta rataa eikä näin käynyt tälläkään kertaa. Viidennelle rastille päätin tulla kerrankin tarkasti, mutta varovaisuus kostautui heti. Hortoilin muutaman minuutin avokalliolla, kun joku mies juoksi ohi ja kertoi kolmosrastin olevan 100 metriä idempänä. Spontaani vastaukseni kuului "no helvetti! öö, niin tai siis kiitos" ja mies jatkoi silmät suurena matkaansa. Tähän liittyy muuten yksi suunnistuksen kirjoittamattomista säännöistä. Älä vapaaehtoisesti neuvo hukassa olevia, ainoastaan jos kysytään apua. Monet haluavat nimenomaan omin voimin löytää takaisin kartalle, vaikka siihen menisikin aikaa.

Loppurataan sisältyi niin onnistumisia, pään kylmänä pitämistä kuin satunnaista väsymyksen piikkiin mennyttä töhöilyä. Aika maalissa n. 1:06. Suurin yllätys tulikin seuraavana aamuna tuloslistalta, sijoitus 21/71!! Surkea juoksukunto ja muutamat pummit eivät todellakaan antaneet olettaa näin hyvää tulosta. Olisiko sittenkin paikallinen päiväkoti tullut kevätretkelle juuri tuolle nelosen radalle.. :)

Kolmisen viikkoa Jukola-valvojaisiin, sinne sitten viimeistään SOSEen kaikki uudet ja vanhat jäsenet sankoin joukoin paikalle!!
-Killi

torstai 5. toukokuuta 2011

Uuteen kauteen -Yli soiden ja rotkojen!

Aivan julmetusti suunnistajia Luukissa 25.4.2011


Ihanaa, että edessä on uusi kausi Iltarasteja. Viime kaudelta jäivät mieleen sympaattiset pururadat Paloheinässä, syksyinen metsä ja mustikat, kuin myös kaoottinen pummausreissu Velskolassa ja metsän eläimet. Katsotaan mitä tuleman pitää, jotkut SOSE-tiimin jäsenet ovat aloittaneet todella vahvasti, onnittelut hienoista tuloksista :)


Avasin oman suunnistuskevääni Luukin upeissa maisemissa vappuviikolla. Vieläkään en ole päässyt yli siitä, että 5 km reittiin meni yli 1,5h vaikka meitä suunnistajiakin oli kolme yhdessä. Luukki ei siis ollut syksyn jäljiltä niin tuttu, että tulokset olisivat parantuneet, mutta hauskaa oli. Emitin leimaustaito oli pysynyt muistissa, kompassin käyttö oli akuutisti hukassa. Korjaukset reittiin tehtiin nopeasti, vaikka syviä soita mulppaamalla ja ylimääräistä 5 km reitin päälle tulikin vain vajaa kilometri. Ennen kaikkea Luukista jäi läpimärät kengät, mutta myös halu päästä uudelleen radalle! Niinpä tälllä viikolla matkasinkin muiden SOSElaisten perässä Kivikon Iltarasteille. Paikalle pääsyyn vaadittiin n. tunnin matka julkisilla, minkään jälkeen kiertelimme vielä Akun kanssa muutaman kierroksen Itä-Helsinkiä gps-opatuksella... Reitille päästiin lopulta ihan mukavasti, mutta miten ihminen voi käyttää vain 4 km reittiin taas 1,5h?! Helppo pururatareitti paljastui vaikeakulkuiseksi kivikoksi, jossa on rotkoja! Rastit olivat myös jotenkin oudosti näennäisen lähellä toisiaan.. Olisi varmaan kannattanut lukea etukäteen Ratamestarin mietteitä tästä "helposta pururatareitistä": 4km: Edellisiä hieman vaativampi, suunnistustaidoista on selvästi hyötyä. Muutamalla välillä juoksuhautoja -Varovaisuutta.


No just niin.

Ensi maanantaina rohkeasti Solvallaan. Ennakkoarvio on, että 3 km reittiin menee se tuttu 1,5h! :D

maanantai 2. toukokuuta 2011

Tuunasin työpisteeni

Työn lomassa harhaileva suunnistajan mieli lepää rastimerkeissä...


AAAAAH.



PS: Tänään Kivikkoon iltarasteille?! :)