maanantai 23. toukokuuta 2016

Päin mäntyä? Jukolavinkkejä ja treeniä Lappeenrannassa

Perinteisesti SOSEe on hakenut suunnistusoppia huipulta. Nyt Jukolan kannalta optimaalisesti ajoitettu Päin Mäntyä? -leiripäivä pidettiin Lappeenrannassa. Mukana oli yhdeksän suunnattoman innokasta soselaista treenaamassa jukolamaisessa maastossa Hannu Airilan (a.k.a. @AirHannun) valmennuksessa.

SOSEen lisäksi "Hannu Airilan suunnistuskoululaisia" oli muitakin, mm. Kässäkerhon edustajia - kiitos kaikille kivasta päivästä ja tsemppiä rasteille!

Päivä käynnistyi Joutsenon Kullervon Rajarasteilla. Aluksi kerrattiin hyvän lähtökannustuksen perusteet.


Sitten lähdettiin metsään fiilistelemään maastoa. Karhujen lisäksi itärajan läheisyys huolestutti. Pitäisikö Jukolaa varten varuiksi hakea viisumi?
Hannun vinkkejä kuunneltiin korva tarkkana: katse ylös, seuraa maastomuotoja, valitse itsellesi sopivin reitti (ei välttämättä ole muuten sama kuin huippusuunnistajan).

Näiden lisäksi opimme kantapään kautta: kisassa voit hukata emitin tai leimauslapun, mutta et molempia.

Lounaan kautta siirryimme Lappeenrannan linnoitukselle päivän teoriaosuutta ja sprinttihaastetta varten.

Teoriassa opimme: kartoittajilla on oma käsialansa. Jos on tosi hyvä, "what would kartoittaja think" voi auttaa maaston ja kartan yhdistämisessä ja ymmärtämisessä. (Meille muille voi olla enemmän tällainen "nice to know"-juttu.) 
Menoon saa sujuvuutta kun ei keskity pohtimaan missä on nyt, vaan tietää missä on kohta. Tavoitteena suunnistuksen flow-tila!

Mietimme reitinvalintoja Jukolan maastoissa vanhojen karttojen avulla (treenivinkki!) Hetkittäin fiilis oli kuin persoonallisuustestissä - kuka tykkää kiivetä mäkiä, kuka rynniä teitä pitkin? Lopulta kaikki kuitenkin löytää perille.

Maastosta kerrattiin vielä ovelat rapakivialueet (näillä olevat pistekumpareet voivat kuulemma harhaanjohtavasti näyttää kiviltä) ja reilut korkeuserot. Näiden päälle vielä sopivasti sateesta ja juoksijoista mutaantuneet suot niin eeppinen Jukolaelämys on valmis!

Päivän päätteeksi järjestimme viihdettä linnoitusta kierteleville turisteille ja pussikaljoiteleville teineille sprinttaamalla pitkin muureja.


Kokemus sai meidät jopa siteeraamaan klassikoita!


...ja tietysti hymyilemään hulluna.

Mahtava korkeanpaikanleiri, upea seura ja hyvä fiilis. Tästä on hyvä jatkaa kohti Jukolaa! Osuusjaoista käydään kovaa vääntöä ja pasteijaa ollaan lähdössä pystyttämään hyvissä ajoin - saimme paikallisilta jo vinkit parhaista vety-kioskeista.

Loppuun lyhyt video Päin Mäntyä? -päivästämme - kiitos, anteeksi ja terveisiä koko seurueelle ja etenkin Hannulle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti