sunnuntai 2. joulukuuta 2012

SOSE Jämsään?

Jämsä-Jukolan järjestäjät ilmoittivat perjantaina, että ilmoittautuminen kisaan on avattu. Soselaisten kesken alkoi heti kova kuhina: joko ilmoitetaan joukkue(et) ja milloin päätetään juoksujärjestyksestä.. Lisäksi olemme viritelleet ajatusta vuokramökistä Jämsässä, jotta varmasti valmistautuminen ensi vuoden H-hetkeen sujuisi huolellisesti.

Valio-Jukolan kaatajaiset pidettiin jo elokuussa ja silloin joukkue sai tunnustusta, taustajoukkojen huomioimista unohtamatta.
Mitaleiden nauhat olivat tietysti joukkueen teemavärin mukaisesti pinkit!
Kaatajaisiin osallistuneet suunnistajat onnellisina mitaleidensa kanssa. Kuvasta puuttuvat Paula ja Lasse.

Totuttuun tapaan SOSEen vuosi päätetään pikkujouluihin a.ka. Jukola-gaalaan joulukuussa. Luvassa on kuluneen kauden yhteenveto sekä tietysti Vuoden suunnistajan palkitseminen. Hyvää joulukuuta kaikille!

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Me tehtiin se!

Huh, nyt se on ohi. Valio-Jukola sujui osaltamme tosi hyvin ja pari päivää on leijuttu mahtavan fiiliksen ansiosta. Spekutus ja hehkutus on tapahtunut Facebookissa, mutta piti tulla tänne blogiinkin raportoimaan, että pääsimme kaikki maaliin. Ja lähtötilanteen huomioon ottaen oikein kelpo tuloksenkin saimme.

Tässä sijoituksemme (1352) ja osuusajat:

Kaikkien osuudet sujuivat hyvin, paitsi että Killille kävi lampun kanssa köpelösti: akku loppui kesken matkan ja Killi joutui suunnistamaan loppuosan matkasta muiden valoihin tukeutuen ja peesaillen.

Mahtava viikonloppu

Kohotimme tunnelmaa jo päivällä seuraamalla Venlojen lähtöä ja tutustumalla kilpailukeskukseen. Tärkeä paikka oli myös biletelttamme, joka toimi tukikohtanamme koko viikonlopun ajan.
Jihaa! Joukkueposeeraus bileteltan edessä.
Mustat paidat ja pinkit buffit viimeistelivät joukkuefiiliksen. Iso kiitos sponsorillemme yhtenäisestä asusta, joka oli helppo erottaa väenpaljoudesta!
Venlojen viestin lähtöä seuraamassa.
Erityiskiitos hyvästä pössiksestä kuuluu huoltojoukoillemme! Pasteijaosasto piti meistä todella hyvää huolta: he valvoivat kanssamme, seurasivat online-tuloksia, toivat maaliin lämmintä vaatetta ja kannustivat metsäänlähtijöitä ja sieltä palaavia raikuvin huudoin.
Pasteijaosasto rakentaa tarjoilupöytää.
Akun mainitsema valtakunnan mediakin teki juttunsa ja saimme oman hetkemme parrasvaloissa.

Nyt kun tavoite eli hyväksytty tulos Valio-Jukolasta on saavutettu, on aika aloittaa seuraavien SOSE-tapahtumien suunnittelu. Ehkä tapaamme ensi vuonna Jämsä-Jukolassa ;)

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Me on niin jo voitettu


Voi tätä päivää!

Vuodesta 2010 asti on opeteltu karttamerkkejä ja kompassin käyttöä, rämmitty lumessa, vesisateessa ja sohjossa, pakkasessa ja helteessä, taisteltu hirvikärpäsiä ja hyttysiä vastaan, mulppailtu, juostu samalle rastille kahdesti, kiroiltu ja itketty.

Mutta ennen kaikkkea on naurettu ja hihkuttu, tutustuttu aivan mahtaviin tyyppeihin, pidetty valtavan hauskoja juhlia, löydetty rasteja, kirmailtu upeissa metsissä, nähty neljä erilaista vuodenaikaa aivan uudesta perspektiivistä ja saatu ikimuistoisia kokemuksia ja onnistumisen elämyksiä suunnistustaitojen karttuessa.

Tänään nähdään mihin meistä on! Vaikka jouduttaisiin ottamaan nöyrästi suunta etelään, niin tämä on ollut niin mahtava projekti, ettei sillä oikeastaan ole edes miten tänään/huomenna käy.

Suunnistusosasto Suunta Etelään, me ollaan jo sankareita ja kohta nähdään Hakunilassa! Aurinko paistaa ja universumi on meidän puolella! JEE!!!

torstai 14. kesäkuuta 2012

Yksi päivä Jukolaan - nyt pelottaa!

Jukola lähenee, tunnelma tiivistyy! Valtakunnan mediatkin soittelevat ja kyselevät, että mikä juttu tämä oikein on. Soseesta on siis tulossa juttu sunnuntain Hesarin urheilusivuille. Vissiin sielläkin on tajuttu, että suunnistus on uusi juoksu!

Nyt mietityttää vain, miksi toimittaja puhui "yhdestä vuoden tärkeimmistä urheilutapahtumista". Minusta se on melkoinen understatement, kun kyseessä on kuitenkin maailmankaikkeuden suurin ja jännittävin tapahtuma kautta aikojen!

Huhtikuussa vielä hymyiltiin. (Siis sen jälkeen, kun itkut oli itketty...)
No, viikonloppuna sitten nähdään!

PS. Tulkaa kannustamaan Killiä lähtöpaikalle lauantai-iltana klo 22. Sen jälkeen pasteijaosasto huolehtii kannustajista ja kisaajista läpi yön. Toinen hyvä aika saapua paikalle on sunnuntai-aamuna klo 8. Lisätietoja Facebook-sivullamme.

PPS. Sanoinko juuri, että olisi hyvä aika mennä metsään sunnuntai-aamuna kello kahdeksan?! Mä oon ollut liian kauan Soseessa!

tiistai 12. kesäkuuta 2012

H-hetkeen valmistautumista

Sen jälkeen kun juoksujärjestys vajaa pari viikkoa sitten päätettiin, on ehtinyt tapahtua paljon. Ensinnäkin olemme yksin ja yhdessä treenanneet suunnistamista. Hetkittäin jopa melko hyvällä osumatarkkuudella. Fiilis on ollut nousussa vaikka metsässä kirmatessa on tullut todettua, että hyttyset ovat jälleen täällä.

Metsässä vietetyn ajan lisäksi niin huolto kuin joukkuekin on tehnyt varustehankintoja. Bileteltta löytyi kaupasta, majoitusteltat ja tuikitärkeät retkituolit sieltä sun täältä. Myös pinkit juoksupaidat lähtivät allekirjoittaneen matkaan kaupan hyllystä.
Retkituoleja bileteltalle
Juoksupaidat tytöille
Sunnuntaina suunnitelmat kuitenkin heittivät häränpyllyä. Yksi juoksijoista, villi korttimme, peruuttikin osallistumisensa. Ja me muut mentiin tietysti paniikkiin! Mistä me tällaisella varoajalla löydettäis yks juoksija? Ja varsinkin kun aukko ilmaantui kakkososuudelle eli pimeälle pätkälle.

No, verkostot laitettiin vesille uuden juoksijan löytämiseksi. Joukkueen "ei-niin-soseessa" eli "ei-vielä-suunnistavat" jäsenet kelattiin läpi, että olisiko joku juoksukunnossa tai juoksuhaluinen. Johanna lupautui mikäli muuta vaihtoehtoa ei olisi. Sitten nähtiin vähän painajaismaisia unia.

Kävi lopulta niin, että verkostojen herättely auttoi. Joskus aiemminkin Jukolan viestin kokenut Paula ilmaantui kuin pelastava enkeli eteemme ja lupautui mukaan kahjoon joukkoomme juoksemaan. Mahtavaa! Tai siis joukkueen kannalta hienoa. Mutta omalta kohdalta paniikki ei poistunut vaan lisääntyi entisestään. Nimittäin Paula lupasi lähteä menoon mukaan, mutta ei välttämättä juoksemaan pimeää osuutta. Joten se lanke(ai)si siis minulle (itsepähän menin ehdottamaan). Kunto on kai kohdillaan ja pitkä osuus pitäisi kaiken järjen mukaan jaksaa, mutta entä se pimeä?! Yksi yösuunnistusharjoitus vain takana ja sekin lyhyeltä radalta. Apua, sanon minä.

Tänään fiilis vähän nousi kun postissa tuli sponsorin kustantamat buffit. Ne on niin söpöt! Toivottavasti pojatkin tykkää :) (Meillähän on joukkueessa akkavalta.) Loppuviikosta pitäisi saapua vielä joukkueelle ja kannustajille t-paidat. En malta odottaa! Ja tietty itse h-hetkeäkin odottaa, kauhunsekaisin tuntein ;)

4 päivää Jukolaan, jee!
Buffin väri on sovitun mukaisesti kasaripinkki!


torstai 31. toukokuuta 2012

Juoksujärjestys päätetty

Tänään 16 päivää Jukolaan ja jännittää jo ihan sikana.

Illan järjestäytymiskokouksessa (kiitos Murre!) päätettiin yksi Jukola-viestin tärkeimmistä asioista: juoksujärjestys. Se on seuraavanlainen:

1. Killi (12,8 km, valoisa/hämärä)
2. Tommen (12,8 km, pimeä)
3. Lasse (14,1 km, pimeä)
4. Anna (7,8 km, hämärä/valoisa)
5. Aku (8,2 km, valoisa)
6. Murre (10,3 km, valoisa)
7. Elina (15,2 km, valoisa)

Oikeus muutoksiin tietenkin pidetään, ja etenkin kakkos- ja ankkuriosuudet voivat vaihtaa vielä paikkaa. Järjestys pitää lukita lauantai-aamuun klo 10 mennessä.

Killi ottaa varman startin ja pääsee nauttimaan lähtöhuumasta, jota tänään taas katselimme Youtubesta (Youtuben suunnistusvideot - aina yhtä hyvää settiä!). Alkua seuraavat kaksi vaativaa pimeäosuutta, joista selviämme Tommenin ja Lassen ansioista.

Meidän tapauksessammehan todennäköisesti ainakin viimeiset neljä tai mahdollisesti jopa viisi viimeistä suunnistajaa lähtee metsään yhteislähdössä klo 9 sunnuntai-aamuna. Silloin on siis hyvä aika kannustusjoukkojen saapua paikalle! Vink vink!

Murre hoitaa pidemmän, tokavikan yli 10 km osuuden varmoilla suunnistustaidoillaan, ja jo kaksi Vuoden suunnistaja -palkintoa pokannut Elina saa kunnian juosta ankkuriosuuden, jonka kesto on nykyvauhdeilla arviolta viisi tuntia.

Näitä sitten varmaan sumplitaan vielä moneen kertaan, mutta olen erittäin tyytyväinen jo tähänkin suunnitelmaan.

Ja sitten toiseen tärkeään asiaan, nimittäin kisa-asuihin. Soseen kisa-asujahan on suunniteltu huolella jo kahden vuoden ajan. Jo ensimmäisissä pikkujouluissa nähtiin asuista futuristisimmat prototyypit ja suunnitelmia on riittänyt sen jälkeenkin. Lämmöllä muisteltiin tänään sitä talvi-iltaa Killillä, kun soviteltiin Terminator-housuja päällemme.... Ihan hyvä, ettei tilattu sitä useamman kymmenen kappaleen minimierää, kun tänään saatiin juuri ja juuri seitsemän hengen joukkue kasaan. Siinä olisi ollut meille suunnistushousuja ja -paitoja koko loppuiäksi.

Kaiken tämän suunnittelun ja puntaroinnin jälkeen kisa-asuksi on valikoitunut mitä tahansa kasaripinkkiä. Soseen siis tunnistaa metsässä/kehällä harhailemassa pinkistä vaatetuksesta. Myös kannustusjoukot voivat pukeutua samaan väriin.

Myös tiimibuffit ovat buffikomitealla työn alla. Miettikääpä miten hienot buffit saa kahdessa vuodessa aikaan! HIENOT.

Värivalinnastapa eivät kaikki joukkueen jäsenet vielä tiedäkään (terkut vaan pojille ja niille, jotka lähtivät tänään aiemmin kotiin!), mutta, kuten kaikessa joukkueen toiminnassa, tämänkin päätöksen taustalla on painavat järkisyyt. Syynä ovat tietenkin suunnistuskengät, jotka ostin keväällä siinä toivossa, että alkaisin pitää suunnistuksesta. No en alkanut, mutta onpa ainakin hyvä syy pistää kenkulit jalkaan ja alkaa olemaan ihan Soseessa. 16 päivän kuluttua. Jäiks.


PS. Olen äärimmäisen huojentunut piirakkaosaston ilmaantumisesta järjestäytymiskokoukseen tänään. Mahtavan viestijoukkueen lisäksi meillä on aivan mahtavat huolto- ja kannustusjoukot! Kaikki henkinen ja fyysinen tuki onkin tarpeen, eli myös kaikki kaverit on tervetulleita sitten kisapaikalle  kannustamaan ja hengaamaan (lisätietoja täällä). 

perjantai 18. toukokuuta 2012

Superurheilupäivä!

Eilisen Helatorstain veroista urheilupäivää ei ole koettu SOSEessa ja koko Suomessa piiitkään aikaan. Elina ja Aku kävivät pokkaamassa sijoitukset kympin joukossa Lohjan Prisma-rasteilla, lätkäkisoissa Suomi selvitti tiensä mitalipeleihin tiputtamalla USAn 8 sekuntia ennen päätössummeria ja illan päätteeksi SOSEen rohkeimmat uskaltautuivat Paloheinään yösuunnistustreeneihin.

Niin pitkään kuin ihminen on maapallolla vaeltanut, etsinyt ruokaa ja majapaikkaa, on hän taivaltanut päivällä ja leiriytynyt yöksi. Siinä on ihan pointtinsa. Pimeässä metsässä nimittäin näkee aika vähän.

Tapasimme Satun kanssa Murren ja Lassen Paloheinän majan parkkiksella klo 22. Paikalla oli joku kolmaskin auto, mutta siellä ilmeisesti vain myytiin huumeita. Viritimme otsalamput päähän ja lähdimme 3km radalle huipun juurelta. Metsä pimeni juuri sopivasti n. 22.30 eikä ilman lamppua olisi sinne ollut mitään asiaa. Oli hämmentävä huomata, että vaikka itselläni oli lainassa Elinan prolamppu, jonka valoteho oli loistava, ei perusmetsässä nähnyt juuri 10 metriä pidemmälle.

Yöosuuksilla suunnan ottaminen korostuu. Kompassia täytyisi katsoa koko ajan, samalla tarkkailla minne astuu ja vielä sitten väistellä oksia ja muuta. Pari kertaa tiputtiin suunnasta, mutta useimmille rasteille tultiin aika tosi nätisti. Jukolassa tosin ei samanlaisia varmoja maastomerkkejä tule olemaan, joten oman sijainnin täytyy olla koko ajan tiedossa. Aikaa kului 1h13min, suoritus oli siis rauhallinen ja tarkkaileva.

Yötreenimme oli mahtava kokemus ja todella tärkeä Jukolaa ajatellen. Pienet tekniset häiriöt lampussa, liekö kosteudesta johtunut kosketushäiriö, sotkivat ajoittain keskittymistä, mutta siihenkin täytyy osata varautua. Toivottavasti ehditään vetää vielä toiset yötreenit, mielellään ei sateessa. :) GO SOSE!! 

torstai 19. huhtikuuta 2012

Kisat kutsuu!

Tämä on pieni askel ihmiskunnalle, mutta sitäkin suurempi minulle henkilökohtaisesti. Ilmoittauduin juuri elämäni ensimmäisiin suunnistuskilpailuihin, FinnSpringiin. KRÄÄH.

Tarkoituksena on tietenkin suorittaa vakoilua Jukolan lähimaastossa ja seurata hieman, mitä kisoissa tapahtuu. Itse Jukolassa on kuulemma vähän omanlaisensa systeemit, mutta ei siitä kisakokemuksesta varmaan haittaakaan ole.

Reitin pituus on 6,1 km ja kilpailukutsussa maastoa kuvaillaan uusimaalaiseksi, vaihtelevaksi, vaativaksi (jäiks!) ja pääosin hyväkulkuiseksi kalliomaastoksi. Tulee ihan Velskola mieleen. Tavoitteena on löytää metsästä kaikki 14 rastia.

Myös Ellu on tulossa mukaan kisaan, mutta tapahtumassa on myös kuntorastit ja kyytiin mahtuu. Saataisko Soseesta isompikin porukka haistelemaan kisatunnelmaa? Huoltojoukotkin on tervetulleita - bajamaja ja diskopallo mukaan!

Ja jos löydän kaikki rastit, tarjoan maalissa pillimehut!

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Mitä ajattelin tänään?

Henkinen lataus olikin valtava, kun suuntasin tänään kohti Paloheinän iltarasteja. Edellisestä kerrasta jääneet muistot eivät olleet järin lämpimiä, eikä suunnistusta ole tullut harjoiteltua kuin kerran talven aikana korttelirasteilla. Pelkäsin, että joutuisin taas palaamaan metsästä itkua tuhertaen.

Alku lähtikin lupaavasti innosta kirmaillen, mutta sitten se alkoi. Oikaisin (virhe #1) innoissani ja parin rastin jälkeen kirmasin pururataa vauhdilla eteenpäin sen kummemmin suunnistamatta (virhe #2). Ylläripylläri olin hetken kuluttua eksyksissä.

Se tunne, kun on eksyksissä Helsingin PALOHEINÄSSÄ. Voi *****.

Siitä se sitten alkoikin, kirosanojen rytmittämä liukastelu sohjossa ja rämpiminen märässä umpihangessa, jääkylmissä soissa ja mutavellissä. Mulppailu.

Vitutti. Ihan tyhmä harrastus. En kyllä lähde minnekään p****leen Jukolaan. Aivan älytön ajatus! Pitääkö tästä uida yli?! No ***** uidaan! No missä se h******n rasti nyt oikein on?!

Loppua kohden sain kuitenkin pääni koottua ja rastitkin alkoivat löytyä. Lopussa oli jopa mukavaa niissä mutaläärykohdissa. Painelin läpi, kun kengät (ja muut vaatteet) oli valmiiksi märät, eikä millään ollut enää mitään väliä.Melkein pääsin yhden kovan näköisen suunnistajan edelle, melkein!

Ja kun sitä pientä tulosliparetta tarkastelee, niin eihän se niin hullusti mennyt. Pari rastiväliä meni vähän pummaillessa, mutta muuten meikäläiseltä aivan hyvä suoritus. Nelosen rata aikaan 1:01:14. Olisi voinut mennä huonomminkin.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Kohti Jukolaa 2012

Puolen vuoden odotus päättyi jälleen kun Iltarastit käynnistyivät talven jälkeen omalta osaltani ex tempore -rasteilla Herttoniemessä. Toisen pääsiäispäivän rasteille lähdin suoraan juhlapöydästä, joten valitsin lyhyehkön 4 km radan. Puolivälissä reittiä tossut läpimärkinä keskellä lumisohjoa totesin, että sprinttirata olisi sittenkin ollut parempi valinta.

Keli oli älyttömän raskas ja sisälsi korkeita nousuja, mistä kertoo myös voittajan aika 52.46. Itse päädyin sijalle 20/43, vaatimattomalla ajalla 1.16.44. Kymmenisen minuuttia olisi ollut mahdollista ilman paria pummia tiputtaa ajasta, mutta kauden avaukseksi tulos oli keskinkertaisen tyydyttävä.

SOSE on ilmoittanut joukkueen Jukolaan ja juoksuosuuksia pitäisi alkaa pikkuhiljaa jakaa. Yöosuus sekä ankkurin 15 km:n taival lienevät haastavimmat, mutta onneksi kokemusta on jo kerätty kahden kauden ajan. Nähdään rasteilla, h-hetkeen tänään enää 67 päivää! :)