torstai 14. huhtikuuta 2011

Tästä se lähtee

Aluksi lyhyet esittelyt: Moi, olen Hanna ja SOSEen tuorein jäsen. Aku ja Murre värväsivät minut porukkaan helmikuussa Akun saunassa. Koulun suunnistustuntien jälkeen olen käynyt iltarasteilla kerran, joskus vuonna 2001. Vuonna 2009 olin talkoolaisena Mikkeli-Jukolassa ja olen siis nähnyt Jukolan lähdön ihan tosi läheltä. Lisäksi mieheni on urheilutoimittaja ja oli työvuorossa, kun Minna Kauppi valittiin vuoden urheilijaksi. Tältä pohjalta ponnistetaan.

Tällä viikolla pääsin minäkin aloittamaan suunnistuskauden ja aloitinkin sitten oikein kunnolla. Tempaisin sekä maanantain iltarastit Hertsikassa Elinan, Killin ja Helin kanssa että Rasti-Jyryn aluerastit Vanhankaupunginkoskella keskiviikkona. Ja jälkimmäiset yksin! Wuhuu!

Maanantain vitonen meni mukavasti, vaikka lumessa saikin aika paljon hölskytellä. Elina oli vauhdikkaassa juoksukunnossa ja joukkueemme aika olisikin varmaan ollut parempi jos Elde olisi saanut määrätä tahdin. 12 rastia löytyi Hertsikan urheilupuistosta aikaan 1.12.46. Sijoituksemme oli 25-28/39. Yhtä rastia oli vihamielisesti sabotoitu, minkä ystävälliset kanssasuunnistajat meille reitin varrella kertoivat, mutta kuuliaisesti kävimme tuon tuhotunkin rastin katsastamassa. Tuloksista puuttuva rasti oli siivottu. Toiseksi viimeinen rasti oli viety oikein kunnon jyrkänteelle, jonne Elina ja Killi ketterinä kipusivat. Helin kanssa passasimme itse rastin, minkä seurauksena eksyimme joukkuetovereistamme hetkeksi. Mutta onneksi löysimme toisemme piakkoin ja viimeisen rastin kautta päästiin maaliin yhdessä. Jes!

Keskiviikkona suuntasin siis Vanhankaupunginkoskelle yksin, koska Murre-parka joutuikin jäämään töihin. Lähdin rohkeasti matkaan, vaikka jännittikin kovasti, koska käytin ensimmäistä kertaa emitiä ihan itse! Jännitti jopa niin paljon, että unohdin syödä ennen rasteille lähtöä, mikä johti siihen, että tuli vähän huono olo reitin loppupuolella... Muuten homma meni ihan hyvin, mitä nyt nelosrastilla piti vähän peruutella, kun lumisessa metsässä polut katosivat ja menin pikkuisen harhaan. Reitti ei nimestään huolimatta suuntautunut Vanhankaupunginkosken-Viikin suuntaan, vaan Kumpulaan. Puutalojen seassa oli kyllä ihan mukavaa juoksennella. Vitosen reitille oli sijoiteltu 15 rastia ja ajaksi sain 1.07.01. Sijoitus 35/35. Noh, jonkun täytyy olla aina perän pitäjänäkin.

Ja fiilikset sitten kahden suunnistuskerran jälkeen? Ihan mahtavat! Niin siistiä! Muutama asia kuitenkin on selvää:
1) Karttamerkkejä pitää opetella lukemaan.
2) Etäisyyksiä maastossa pitää oppia arvioimaan.
3) Kuntoa pitää nostaa. Paljon.

Että tästä lähtee! Seuraava rastikeikka onkin minulla sitten vasta 2.5. Kivikossa. Siellä nähdään!

- Hanna R.

Ps. Mikä on suppa?

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Sissijyvät eroteltiin sokereista kauden ensimmäisillä iltarasteilla

Jihuuuh, ihan huippupössis! Tänään korkattiin Killin kanssa iltarastikausi Pirkkolan vitosella.

Luonnollisesti tähänkin koitokseen oli valmistauduttu huolella. Alku-uhot haettiin yön pikkutunteina Yökyöpelistä sunnuntain alkupuolella, ja myöhemmin saman päivän aikana kävin tarkastamassa Pirkkolan lumitilanteen todetakseni sen olevan välttävällä tasolla suunnistusta silmällä pitäen. 24h kestäneen sääennusteiden ja sadetutkien tarkkailun perusteella uskalsimme tänään startata ladulle (kyllä!).

Vettä satoi melko roisisti vielä automatkan aikana, mutta iloksemme sade tyrehtyi LÄHES olemattomiin heti alkumetreillä. Säähän liittyvän epävarmuuden lisäksi sissiduomme hermoja koettelivat paitsi uuden emitin käyttöön liittyvä epävarmuus, myös arvoituksellinen juoksukunto. Turha varmaan korostaa, että tilanne oli TODELLA jännittävä! Emit osottautui näppäräksi ja toimivaksi heti lähdössä, ja juoksukunto toivottua heikommaksi arviolta 500m startin jälkeen. Sen jälkeen suunnistuksen jännistysmomentit koostuivat lähinnä siitä, jaksaako maastosta takaisin Pirkkolaan ja onko nilkoissa vielä tuntoa tunnin hangessa urakoinnin jälkeen.

Ja hyvinhän me jaksettiin. Yhden epäonnisen "oikaisun" takia jalat olivat hetkellisesti hieman kohmeiset, mutta muuten suuremmilta ongelmilta vältyttiin. Jo lähes SOSEen sloganin asemaan kohonneen "laiskuus on suunnistajan paras ystävä" -lausahduksen liittyen opittiin, että näillä keleillä katupätkät ovat lähtökohtaisesti ehdottomasti parhaita reittivalintoja ja latuosuuksia kannattaa välttää, koska niitä ei ole, pöyristyttvävää kyllä, hiekoitettu.

Maaliin päästiin siis huikeissa tunnelmissa ajassa 1.06.25, ja sijoitus oli 18-19/30. Lisäksi pienen maalissa suoritetun ratamestarin tenttaustuokion jälkeen maestro itse kertoi meille, että reittivalintamme olivat osuneet ihan nappiin. Kaikki UHRAUKSET ja reittivalintojen HARJOITTELU ei ole siis todellakaan mennyt hukkaan.

Nähdään ensi maanantaina Herttoniemessä!