En tajua miten polkujuoksu ei ole osunut lajivalikoimaan aikaisemmin. Monipuolisesti kuormittavaa menoa, metsän virkistävä vaikutus ja keskittymistä vaativa alusta on täydellinen kombo lenkkeilyn piristykseksi. Pöpelikköön voi näköjään mennä myös ilman karttaa tai haettavia rasteja!
Onneksi Sari houkutteli mukaan testaamaan Helsinki City Trailia, joka juostiin toista kertaa 15.10. Keskuspuistossa (kartta myös täällä). 11 km reitti oli itselleni ensimmäinen juoksukilpailu ikinä, joten kisaan lähteminen jännitti kuin ensimmäinen Jukola konsanaan.
Suunnistuksen viihdekäyttäjälle polkujuoksu on vahvaa mukavuusaluetta, näin yhden kisakerran kokemuksella. Lähtöviivalla tsemppasimmekin toisen ensikertalaisen polkujuoksijan, mutta viime Jukolassa olleen kanssa toisiamme: "selvittiin muta-Jukolasta, selvitään tästäkin!"
Maisemat ja maastot olivat Keskuspuistossa monista Iltarasteista tutut, mutta olipa hauskaa kerrankin mennä eksymättä ja luvan kanssa polkua koko ajan. Pää ei kuormittunut reittivalinnoista tai verenpaine noussut pummien seurauksena, vaan käteen jäi hyvä fiilis erinomaisesti järjestetystä kisasta.
Suunnistaessa ylämäet on ollut tapana käyttää taktiseen kartan tutkiskeluun ja suunnan varmistukseen, eli ei juosten. Onneksi jo ensimmäisissä HCT:n nousuissa (Paloheinän mäki ylös-alas kahteen kertaan) kävi ilmi, että polkujuoksussakin ylämäkien kävely on ihan ok - vauhtia saa hakea muualta. Ja sykemittarin mukaan kisassa ei tullut yhtään löysäiltyä.
Suunnistuskengät oli paras valinta syksyiseen polkujuoksuun, liukkaat kalliot tai lehtien peittämät juurakot eivät olleet mikään ongelma piikkien kanssa. Suunnistajien hurjaan alamäkimenoon ("kaikki muut tekniikat paitsi pää edellä ovat ok") tottuneelle polkujuoksijat tuntuivat ottavan varovaisemmin, tai sitten se oli vain oman letkani viisautta.
Erityisen hauskaa oli bongata radalta muita suunnistusporukoita, ainakin KatoMihinMäMeen nosti tunnelmaa jo lähtökarsinassa hilpeällä haastattelulla - loistavaa asennetta!
Onneksi Sari houkutteli mukaan testaamaan Helsinki City Trailia, joka juostiin toista kertaa 15.10. Keskuspuistossa (kartta myös täällä). 11 km reitti oli itselleni ensimmäinen juoksukilpailu ikinä, joten kisaan lähteminen jännitti kuin ensimmäinen Jukola konsanaan.
Suunnistuksen viihdekäyttäjälle polkujuoksu on vahvaa mukavuusaluetta, näin yhden kisakerran kokemuksella. Lähtöviivalla tsemppasimmekin toisen ensikertalaisen polkujuoksijan, mutta viime Jukolassa olleen kanssa toisiamme: "selvittiin muta-Jukolasta, selvitään tästäkin!"Maisemat ja maastot olivat Keskuspuistossa monista Iltarasteista tutut, mutta olipa hauskaa kerrankin mennä eksymättä ja luvan kanssa polkua koko ajan. Pää ei kuormittunut reittivalinnoista tai verenpaine noussut pummien seurauksena, vaan käteen jäi hyvä fiilis erinomaisesti järjestetystä kisasta.
Suunnistaessa ylämäet on ollut tapana käyttää taktiseen kartan tutkiskeluun ja suunnan varmistukseen, eli ei juosten. Onneksi jo ensimmäisissä HCT:n nousuissa (Paloheinän mäki ylös-alas kahteen kertaan) kävi ilmi, että polkujuoksussakin ylämäkien kävely on ihan ok - vauhtia saa hakea muualta. Ja sykemittarin mukaan kisassa ei tullut yhtään löysäiltyä.
Suunnistuskengät oli paras valinta syksyiseen polkujuoksuun, liukkaat kalliot tai lehtien peittämät juurakot eivät olleet mikään ongelma piikkien kanssa. Suunnistajien hurjaan alamäkimenoon ("kaikki muut tekniikat paitsi pää edellä ovat ok") tottuneelle polkujuoksijat tuntuivat ottavan varovaisemmin, tai sitten se oli vain oman letkani viisautta.
Erityisen hauskaa oli bongata radalta muita suunnistusporukoita, ainakin KatoMihinMäMeen nosti tunnelmaa jo lähtökarsinassa hilpeällä haastattelulla - loistavaa asennetta!
11 kilometriä meni yllättävän nopeasti (oikeasti näin nopeasti). Ajantaju katosi jälleen metsässä ja polku vain vei mennessään.Hyvällä fiiliksellä tänään @HkiCityTrail ✌🌳#helsinkicitytrail #polkujuoksu #ekakerta pic.twitter.com/GtsM7coymf— KatoMihinMäMeen (@KatoMihinMaMeen) October 15, 2016
Tätä lajia on otettava lisää ohjelmistoon, kisana tai treenaten. Ainakin Facebookista löytyy monta polkujuoksijoiden ryhmää, joissa pääsee ohjatuille lenkeille mukaan. Polulla ehtii eri tavalla keskittyä mm. juoksutekniikkaan ja vaikka mielessään kartoittaa juostavaa maastoa - erinomaista suunnistustreeniä siis. Vahva suositus!
