Kohti Jukolaa SOSE-tyylillä: haussa balanssi fyysisen rääkin ja metsäterapian välillä

Mäkitreeniä Malminkartanossa, opinnäytetyön vääntöä, joogaa ja vauvanvaunuja sekä mentaalitreeniä Tiomilan käppyröistä - SOSElaisten Jukola-treeniä ei voi pitää yksipuolisena.

Nopeana Facebook-kyselynä toteutettu SOSEen treenigallup kertoo että kuntohuippua tavoitellaan luonnollisesti Jukola-viikonloppuun ja virettä haetaan laajalta lajikartalta.

Jo pelkän fyysisen treenin kirjo on kattava:

"Kuntoa on haettu istumalihasten kautta opinnäytetyötä vääntämällä. Juoksukoulu alkoi helmikuussa, ja siitäkin puolet juoksuista jäi istumalihasten lepotilan voittokulkuun läppärin näppäimistöä nakuttaessa! Sorminäppäryys on huikea."

"Kävin juoksemassa puolimaratonin ja seuraavana päivänä palauttelemassa iltarasteilla."

"Jos tänään pääsis Pirkkolaan hölkkäilee. Ydinviesti lienee lääh ja puuh."

Harjoittelu ei ole ollut täysin riskitöntä:
"Oli tosi lähellä etten ripustanut lopullisesti kasseja kaatuneen puun oksanhankaan! Auts!"

Uudet perheenjäsenet ovat sparranneet treenaamaan:
"Peruskuntotreeni on hoidettu vaunuja lykkimällä. Tavoitteena Venloissa on nauttia kesäisestä metsästä ja "omasta ajasta"."

...ja toisaalta pistäneet prioriteetit uusiksi:

"Jostain syystä mun ajatusta lähteä kävelemään Enoon puoleksitoista tunniksi nauttimaan metsästä ja omasta ajasta ei pidetty tänä vuonna kovin realistisena huomioiden matkustusaika ja pienen kannattajan (1,5 kk ikäisen toim. huom.) tarpeet... Ensi vuonna sitten!"

Rastivälillä kohti europarlamenttia optimireitti kulkee puiston läpi 😉 @TeamSOSE #reittivalinta #kohtijukolaa #Brysselinrastit pic.twitter.com/Y4GAUkdoeM

— Saara Reinimäki (@saarare) May 23, 2017

Onneksi itse lajiinkin on ehditty keskittyä:
"Kävin Sofia Haajasen vetämällä suunnistusleirillä Solvallassa."

"Vielä ennen Jukolaa on tarkoitus tehdä muutamia täsmäsuunnistustreenejä kuntorasteilla."

"Melko tasaisesti kahdet kuntorastit + 2 joogaa viikkoon. Oon yrittäny nostaa vauhtia, minkä seurauksena tarkka kartanluku rastiympyrässä on kärsiny ja vähän väliä huomaan juosseeni pitemmälle kuin luulin ja pahimmillaan rastin ohi. Kokeilin uutena keinona radan jakamista n. 1 km pätkiin, jotta hahmottaisin paremmin juoksuvauhtia eikä tulisi lähdettyä liian kovaa. Toimi!"

Henkisen puolen jaksamista on SOSEessa aina arvostettu. Tänä vuonna Joensuun vaaramaisemissa pään pitää kestää.

"Mentaaliharjoittelua on ollut yksi painajainen Venlojen lähdöstä myöhästymisestä ja arvontalähtöön pääsemisestä..."

"Mentaalitreeninä on katottu Huippuliigaa tv:stä sekä Tiomilan gps-käppyröitä netistä!"

"Mä oon kans kattonu kaikki Suomen suunnistuslähetykset ja Tiomilan!"

Mutta hyvän fiiliksen avain on kuulemma "sopiva balanssi fyysisen rääkin ja metsäterapian välillä :)."

Mites teillä valmistaudutaan vuoden 2017 Jukolaan?

No niin SOSEet ja SOSEen ystävät, mitäs sporttia viikonloppuun kuuluu? #suunnistus #hcr2017 #yleurheilu

— TeamSOSE (@TeamSOSE) May 13, 2017

Polkujuoksua suunnistajan mukavuusalueella

En tajua miten polkujuoksu ei ole osunut lajivalikoimaan aikaisemmin. Monipuolisesti kuormittavaa menoa, metsän virkistävä vaikutus ja keskittymistä vaativa alusta on täydellinen kombo lenkkeilyn piristykseksi. Pöpelikköön voi näköjään mennä myös ilman karttaa tai haettavia rasteja!

Onneksi Sari houkutteli mukaan testaamaan Helsinki City Trailia, joka juostiin toista kertaa 15.10. Keskuspuistossa (kartta myös täällä). 11 km reitti oli itselleni ensimmäinen juoksukilpailu ikinä, joten kisaan lähteminen jännitti kuin ensimmäinen Jukola konsanaan.

Suunnistuksen viihdekäyttäjälle polkujuoksu on vahvaa mukavuusaluetta, näin yhden kisakerran kokemuksella. Lähtöviivalla tsemppasimmekin toisen ensikertalaisen polkujuoksijan, mutta viime Jukolassa olleen kanssa toisiamme: "selvittiin muta-Jukolasta, selvitään tästäkin!"

Maisemat ja maastot olivat Keskuspuistossa monista Iltarasteista tutut, mutta olipa hauskaa kerrankin mennä eksymättä ja luvan kanssa polkua koko ajan. Pää ei kuormittunut reittivalinnoista tai verenpaine noussut pummien seurauksena, vaan käteen jäi hyvä fiilis erinomaisesti järjestetystä kisasta.

Suunnistaessa ylämäet on ollut tapana käyttää taktiseen kartan tutkiskeluun ja suunnan varmistukseen, eli ei juosten. Onneksi jo ensimmäisissä HCT:n nousuissa (Paloheinän mäki ylös-alas kahteen kertaan) kävi ilmi, että polkujuoksussakin ylämäkien kävely on ihan ok - vauhtia saa hakea muualta. Ja sykemittarin mukaan kisassa ei tullut yhtään löysäiltyä.

Suunnistuskengät oli paras valinta syksyiseen polkujuoksuun, liukkaat kalliot tai lehtien peittämät juurakot eivät olleet mikään ongelma piikkien kanssa. Suunnistajien hurjaan alamäkimenoon ("kaikki muut tekniikat paitsi pää edellä ovat ok") tottuneelle polkujuoksijat tuntuivat ottavan varovaisemmin, tai sitten se oli vain oman letkani viisautta.

Erityisen hauskaa oli bongata radalta muita suunnistusporukoita, ainakin KatoMihinMäMeen nosti tunnelmaa jo lähtökarsinassa hilpeällä haastattelulla - loistavaa asennetta!

Hyvällä fiiliksellä tänään @HkiCityTrail ✌🌳#helsinkicitytrail #polkujuoksu #ekakerta pic.twitter.com/GtsM7coymf

— KatoMihinMäMeen (@KatoMihinMaMeen) October 15, 2016

11 kilometriä meni yllättävän nopeasti (oikeasti näin nopeasti). Ajantaju katosi jälleen metsässä ja polku vain vei mennessään.

Tätä lajia on otettava lisää ohjelmistoon, kisana tai treenaten. Ainakin Facebookista löytyy monta polkujuoksijoiden ryhmää, joissa pääsee ohjatuille lenkeille mukaan. Polulla ehtii eri tavalla keskittyä mm. juoksutekniikkaan ja vaikka mielessään kartoittaa juostavaa maastoa - erinomaista suunnistustreeniä siis. Vahva suositus!