Louna-Jukola 3. osuus: Suunnalla tiheikköön

Kaunis lauantaipäivä meni kisakylää maltillisesti kierrellessä. Piti yrittää säästellä jalkoja aamuyön pitkää lenkkiä varten. Lähdön jälkeen torkuin teltassa yhteensä pari kolme tuntia. Välillä piti heräillä seuraamaan miten viesti eteni. Onneksi Soseen loistava pasteijaosasto oli aina ajan hermolla. Kolmen jälkeen nousin ja aloin laittaa varusteita niskaan. Valoa oli jo sen verran, että lampun sai jättää telttaan. Olin investoinut uusiin sukkiin ja housuihin. Vanhoihin housuihin ei olisi mahtunut varakompassia, mutta nyt pidin sitä välttämättömänä, koska olin päättänyt lähteä matkaan peukkukompassilla, jonka käyttöä olin ehtinyt harjoitella vasta reilun kuukauden vaihtelevalla menestyksellä.

Vaihtoalueella yritin hiukan lämmitellä, mutta ehkä vuorokaudenajasta johtuen kone kävi aika hitaalla, vaikka jännitys oli mielen jo kirkastanutkin. Mukava oli seurata vaihtoja ja kuunnella reissun jo tehneiden kommentteja. Se tuli selväksi, että tiheikköjä on tiedossa.

Pienen odottelun jälkeen Hilla jo ilmestyikin puomille iloisena itsenään. Kartta käteen ja menoksi. Heti pitkä väli, varmaan parisen kilometriä. Lakanassa olikin taittelemista, jotta sen sai käteen sopivaksi. K-pisteeltä sitten suunnitelmana viivaa pitkin ensimmäisenä tarkistuspisteenä reitin halkaiseva tie. Huomasin kuitenkin jo muutaman sadan metrin jälkeen ajautuneeni reilusti viivasta vasemmalle ja tein heti muutoksen pelisuunnitelmaan.

Peukkukompassi taskuun ja perinteinen käteen. Tällä pysyisi varmemmin suunnassa pitkillä osuuksilla ja tiheiköissä.  Jälkikäteen arvioituna tämä varmaan oli oikea päätös. Korjasin tiellä itseni takaisin oikealle reitille ja sen jälkeen suon yli, mäen vasemmalta reunalta voimalinjan ali aika lailla suoraan ensimmäiselle rastille. Hitaasti meni, mutta suunta vain kohti seuraavaa ja sitä seuraavaa rastia. Välit olivat lyhyitä ja liput löytyivät vaivatta.

Neljäskin oli suhteellisen selvässä paikassa mäen huipun takana. Sen jälkeen tulikin kinkkisempi väli. Päätin kiertää jyrkänteen vasemmalta metsän reunan kautta, koska siellä maasto näytti aika selkeältä. Isojen jyrkänteiden jälkeen käänsin kuitenkin hiukan liian aikaisin kohti rastia ja olin hieman epävarma olinko oikeassa suunnassa. Pienistä nypyistä ei saanut heti kiinni. Edelliseltä rastilta peesiin lähtenyt kaveri ei ollut ilmeisesti vilkaissutkaan karttaansa, koska hänellä ei ollut tilanteeseen mitään sanottavaa. Roikkui vai perässä. No, ei auttanut kuin jatkaa eteenpäin ja kyllähän se rasti lopulta tuli eteen aika lailla suunnitelman mukaan.

Seuraava väli oli helppo, mutta seiska ja kasi olivat hankalassa paikassa jyrkässä rinteessä ja siellä oli muitakin rasteja hakemassa. Aika hidasta oli meno, mutta rastit löytyivät. Ysiä kohti lähdin hiukan kiristämään vauhtia. Huomasin olevani viivasta oikealla ja piti korjata suuntaa. Päädyin ojalle, josta sain itseni kartalle ja rasti löytyikin läheltä, ojan päässä olevan kiven vierestä. Seuraavaksi taas suunnalla eteenpäin. Aika pitkä avokallio-osuus, mutta rasti löytyi kun vaan jaksoi jatkaa riittävän pitkälle. Sitten tiheikön läpi uraa pitkin juomarastille ja samalla suunnalla mäen päälle rastille nro 11. Sieltä uraa pitkin tiheikön reunaan ja sisään. Löysin itseni pieneltä kumpareelta, jossa kaveri kysyi missä ollaan. Kerroin oman tulkintani, mutta hän ei ollut samaa mieltä. Oli ilmeisesti pyörinyt jo hetken puskassa. Aloin epäillä itsekin sijaintiani ja päätin palata takaisin tiheikön reunaan. Olin kuitenkin ollut ihan kartalla ja jatkoin oman tulkintani mukaan. Oma rasti (116) löytyi nyt helposti.



Reissun pitkäkestoisin pummi ja reitinvalinnat TV-rastin jälkeen

Taas tiheikköä ja suunnalla eteenpäin. Ajauduin hiukan itään ja tiheikön reunalla olin taas epävarma sijainnista ja tein jostain syystä käännöksen oikealle kohti lähellä olevaa mäkeä, vaikka lähtökohtaisesti jo epäilin, että se ei ole minun mäkeni. Rasti löytyi, mutta ei oma. Edelleenkään en palannut alkuperäiselle reitille vaan jatkoin pari seniorin kanssa hieman pohjoisemmaksi. Hetken perästä totesin olevani väärällä mäellä ja palasin omalle reitille. Oma rasti löytyikin melko pian. Tämä oli reissun todennäköisesti pitkäkestoisin pummi. Onneksi pari seuraavaa väliä meni hyvin.



TV-rasti mäen päältä löytyi helposti ja seuraava pidempi väli meni metsän reunoja kiertäen ja tietä pitkin juosten. Omasta mielestä ehkä suunnistuksellisesti kisani paras rastiväli, koska reitinvalinta oli oma, se oli nopeakulkuinen ja mielestäni jätin useammankin selän tällä välillä.  Jossain näillä main sade alkoi jo olla haitaksi. Lasit olivat niin täynnä pisaroita, että ne piti ottaa käteen.

 Seuraavat neljä rastia (16-19) meni liikaa peesatessa. Oli aika saman tasoinen porukka suunnistuksellisesti, mutta vauhti oli melko hidasta. Toki maasto oli pienipiirteistä, joten se saattoi olla ihan oikea vauhti minullekin.

Reissun pitkäkestoisin pummi ja reitinvalinnat TV-rastin jälkeen

Rastille 20 lähdettäessä lisäsin vauhtia. Ajauduin hiukan sivuun ja kesti hetken ennen kuin tiheikön reunasta löytyi oikea kohta. Aika monella muullakin näytti olevan rasti hakusessa. 21 (119) löytyi helposti. Sieltä tietä ja metsäkoneuraa hyödyntäen eteenpäin. 22 (182) oli hankala löytää ja aikaa paloi rinteessä pyöriessä. Rasti nro 23 (175) löytyi onneksi hiukan helpommin. Pummailusta sisuuntuneena piti lisätä vauhtia, kun maasto alkoi käydä helpommaksi. Suunnalla kohti rantarastia (24-126), joka löytyi ilman ongelmia. Seuraavalla välillä vauhti kostautui ja väärää polkua juostessa ajauduin toisen suunnistajan kanssa ihan väärälle reitille. Onneksi ajallisesti pummi ei ollut iso, vaikka gps-käppyrä näyttää armotta että turhaa matkaa tuli aika lailla.

Loput kolme rastia löytyivät helposti, vaikka vauhtia tuli pidettyä sen verran kuin jaloissa oli paukkuja jäljellä ja ruuhkassa sai edettyä. Viimeinen rasti Jukola-kyltin juuresta ja sitten maalisuoralle. Loppuleimaus, neljännen osuuden kartta kouraan ja Saara matkaan.

Olo oli väsynyt, mutta ei mitenkään erityisen puhki. Matkaa oli gps:n mukaan kertynyt tasan 18 km eli ylimääräistä tuli 2,3 km. Sen puolesta ihan siedettävä suoritus, koska matkalle mahtui pari tarkoituksellista pidempää kiertoa. Aikaa meni 3:08, mikä oli hieman pessimistiseen etukäteisarvioon nähden jopa hyvä, mutta näin jälkikäteen tarkasteltuna pienoinen pettymys. Kolme tuntia olisi ollut suhteellisen helppokin alittaa. Sen verran tyhmiä virheitä tuli tehtyä ja lisäksi vauhtia olisi voinut pitää enemmän. Toisaalta tämä oli vasta toinen Jukolan viestini sekä toistaiseksi elämäni pisin suunnistus, joka kaiken huipuksi alkoi klo 4:38. Joten kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen omaan tekemiseeni. Kartan lukua, yösuunnistusta sekä jalkoihin lisää nopeutta, siinä kesän ja syksyn harjoitusohjelma. Ensi vuonna Lappeenrannassa sitten jälleen.

-Jussi