Blogissamme on ollut hiljaista. Olette tietysti kaikki henkeä pidätellen odottaneet kuulumisia SOSE-rintamalta, mutta blogausintoa ei voi pakottaa - se tulee kun on tullakseen. Twitterissä olemme kuitenkin eläneet mukana AirHannun ja muiden suomalaissuunnistajien mestaruustaistoissa kesän mittaan.
Kesällä soselaiset taisivat enimmäkseen lomailla. Itse otin lomailun lomassa tuntumaa mm. varsinaissuomalaiseen maastoon (täältä tullaan Mynä-Jukola!) ja espoolaiseen eksoottiseen suunnistuskohteeseen Stora Herrön saarella.
Syyskauden alkaessa kuntorastilenkki on kuulunut melkein jokaviikkoiseen ohjelmistoon. Vaan aivan tasalaatuista matskua ei tuloshihnalle ole syntynyt. Huono, parempi ja huonoin voisivat kuvailla viime viikkojen suorituksia.
Kiimasuolle lähdin syyskuun alussa intoa puhkuen ja omiin taitoihin luottaen ja valitsin radaksi C vaikea. Aivan väärä valinta! Ensimmäisen rastin pieni koukku ei vielä ollut paha, mutta jo kakkosesta juoksin pitkäli oikealta ohi. Kolmoselle lähdin hienosti viivaa pitkin mutta jonkin aivopierun tuloksena kurvasin vitosrastille. Kiroilun saattelemana matka jatkui eteenpäin, mutta itsetunto oli menetetty. Nelosestakin juoksin vasemmalta ohi ja kivihyppelyn jälkeen loputkin innostuksen rippeet oli menetetty. Onneksi tiesin jo missä vitonen sijaitsee! Loppumatka meni rauhallisemmin ja sitä myöten tarkemmin.
Serenan rasteilla päätin ottaa varman päälle ja valitsin C-radan. Aluetta halkoi luonnonsuojelualue, jonne ei saanut rasteja sijoittaa minkä vuoksi homma meni polkujuoksuksi. Tylsää kuin mikä, mutta rastit löytyivät vaivatta. Sijoitus ehkä henkilökohtaisesti paras koskaan kuntorasteilla.
Tulevia SOSE-mestaruuskisoja silmällä pitäen Olarissa oli tartuttava pidempään rataan ja katsottava mitä ladysta irtoaa. No ei kovin kummoista. Tästä reissusta ei ole onneksi GPS-käppyrää jälkipolville tallennettuna. Mukaan mahtui yksi 45 asteen vikasuuntaan juostu sähkölinja ja pari avokallioilla tehtyä kahdeksikkoa. Että semmoinen kenraaliharjoitus sitten.
Nyt sunnuntaina juostaan siis SOSE-mestaruudet Solvallassa. Saa nähdä miten käy. Viimevuotinen kisa oli tiukka, ja näin on odotettavissa tänäkin vuonna.
Lokakuussa on tiedossa myös rogainingia Tuusulassa ja lähtöviivalle on asettumassa ainakin kaksi, jollei useampikin SOSE-joukkue. Metsässä nähdään!
Kesällä soselaiset taisivat enimmäkseen lomailla. Itse otin lomailun lomassa tuntumaa mm. varsinaissuomalaiseen maastoon (täältä tullaan Mynä-Jukola!) ja espoolaiseen eksoottiseen suunnistuskohteeseen Stora Herrön saarella.
Kiimasuolle lähdin syyskuun alussa intoa puhkuen ja omiin taitoihin luottaen ja valitsin radaksi C vaikea. Aivan väärä valinta! Ensimmäisen rastin pieni koukku ei vielä ollut paha, mutta jo kakkosesta juoksin pitkäli oikealta ohi. Kolmoselle lähdin hienosti viivaa pitkin mutta jonkin aivopierun tuloksena kurvasin vitosrastille. Kiroilun saattelemana matka jatkui eteenpäin, mutta itsetunto oli menetetty. Nelosestakin juoksin vasemmalta ohi ja kivihyppelyn jälkeen loputkin innostuksen rippeet oli menetetty. Onneksi tiesin jo missä vitonen sijaitsee! Loppumatka meni rauhallisemmin ja sitä myöten tarkemmin.
 |
| Espoorastit, Kiimasuo 1.9. |
 |
| Tarkkuutta leimaushetkellä |
 |
| Espoorastit, Serena 8.9. |
Nyt sunnuntaina juostaan siis SOSE-mestaruudet Solvallassa. Saa nähdä miten käy. Viimevuotinen kisa oli tiukka, ja näin on odotettavissa tänäkin vuonna.
Lokakuussa on tiedossa myös rogainingia Tuusulassa ja lähtöviivalle on asettumassa ainakin kaksi, jollei useampikin SOSE-joukkue. Metsässä nähdään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti