Jukolan ja Venlojen viestit juostaan vuonna 2015 Lounais-Suomessa Paimion metsissä. Vuotta aiemmin kisaorganisaatiolla on ollut tapana testata maailman suurimman suunnistustapahtuman läpivientiä pienemmässä mittakaavassa ns. Esi-Jukolassa. SOSE osallistui ensimmäistä kertaa Esi-Jukolaan, kokonaista kolmen joukkueen voimin. Tässä muutamia mietteitä kisasunnuntaista.
Potentiaali #1 SOSE
Tuttuun tapaan löimme juoksujärjestykset lukkoon vasta kisaviikolla. Uudet SOSElaiset Susanna ja Pirjo lunastivat upeasti ensikertalaisille asetetut odotukset vaikeissa maastoissa. Todellinen musta hevonen metsässä oli kuitenkin Hilla, joka oli ottanut meihin blogin kautta yhteyttä ja kertonut etsivänsä suunnistusseuraa tositarkoituksella. Riikkaa tuurannut Hilla tykitti kutosen radalla meistä nopeimman suorituksen - tervetuloa SOSEeseen Hilla! Kaiken kaikkiaan 9 SOSElaista lähti radalle ja kaikki rastit löytyivät - hieno suoritus kaikilta!
Potentiaali #2 OMA SUORITUS
No niin. En nyt viitsi lähteä selittelemään omaa suoritustani paahtavalla helteellä, aikaisella aamulähdöllä, vähillä yöunilla tai rikkonaisella kaudella. Yksinkertaisesti tällä kertaa ei vain mennyt putkeen. Härväsin lähes tunnin muita pidempään ykköstiimin ankkuriosuudella, kuuteen kilsaan sain aikaa käytettyä yli 2h20min. Pari ensimmäistä rastia tulivat vielä joten kuten, mutta jo kolmosella tipahdin hetkeksi kartalta. Epävarma olo metsässä näkyi epätyypillisinä reitinvalintoina, aloin epäillä hakkuualueiden ajantasaisuutta kartalla ja kun voimatkin loppuivat jo lähes heti kättelyssä ei pääkään pysynyt enää kasassa ja virheet sen kuin pahenivat. Kutosrastia pummasin jo ihan pyörtymisen rajamailla ja se löytyi vasta kanssakilpailijoiden avustuksella. Kutos-seiskaväli meni sitten ihan ok toisten jalanjäljissä mutta seiskalta lähtiessäni olin niin poikki, että ajatuskatkosta johtuen jatkoin kasin sijasta hakemaan samalla suunnalla taas "kutos-seiskaväliä". Lisämetrit harhailusta ja nousumetrit imivät yksinkertaisesti loputkin voimat, niin etten enää pystynyt/uskaltanut juosta metriäkään. Samanlaiset pummailut jatkuivat koko radan loppuun asti aina viimeiselle rastille saakka, jolloin jo kenttäkuuluttajakin yritti ohjailla menoani vihreän tiheikössä oikeaan suuntaan. :) Loppusuoralla sentään sain muutaman juoksuaskeleen otettua, mutta olipahan kokemus, rankimmat olosuhteet itselleni koskaan.
Niin se potentiaali. No, suoritus jätti kyllä nälkää loppukesän ja syksyn iltarasteille, ja onhan vielä tosiaan SOSEen mestaruuskisoissa viime vuoden ykkössija puolustettavana. Kunto vain kohdilleen ja vähän itseluottamusta kartanlukuun niin lupaan olla ensi kesänä Paimiossa iskussa!
Potentiaali #3 GPS-TEKNIIKKA
Ensimmäistä kertaa myös kuntosarjassa tarjottiin muutamille joukkeille huippujoukkeiden tapaan gps-seurannat. SOSEeen kahden tiimin lisäksi seurannassa olivat jo tutuiksi tulleet porilaisvelhot NOT-OK PKS SK sekä Pelikassit. Itse en ankkuriosuudella juuri muistanut kantavani gps-liiviä, ainoastaan yhden kerran kun olin nuukahtamassa jyrkän nousun päätteeksi mättähälle makaamaan, mietin että tietäväthän ainakin mistä tulla hakemaan, jos pallura ei liiku varttiin kartalla..
Potentiaali #4 JUKOLA 2015 PAIMIOSSA
Paimion sijainti Helsinki-Turku moottoritien kupeessa taannee suuret osallistujamäärät ensi vuoden päätapahtumaan. SOSE tietysti kiittelee kisamaaston sijoittamista valtaväylän laitaan, joskin vielä nyt ei oltu aivan varmoja tuleeko suunta motarille ottaa etelään vai pohjoiseen...no, vuosi aikaa tarkistaa tämä. Kaiken kaikkiaan SOSE kiittää Esi-Jukolan järjestäjiä hyvin sujuneesta kenraalista. Ainoa kritiikki kohdistui juomarastien määrään. Poikkeuksellinen helle ei tullut kellekään yllätyksenä, joten esimerkiksi kolmos-nelosvälille olisi tielle pitänyt järjestää juotavaa. Nyt ainoa juomarasti oli vasta kasirastin jälkeen, jossa ainakin oma gps-pallurani viivähti melkoisen tovin.. :) Joka tapauksessa Paimion Rastilla on kaikki potentiaali järjestää huikea suunnistustapahtuma ensi kesäkuussa 2015, nähdään siellä!
Potentiaali #1 SOSE
Tuttuun tapaan löimme juoksujärjestykset lukkoon vasta kisaviikolla. Uudet SOSElaiset Susanna ja Pirjo lunastivat upeasti ensikertalaisille asetetut odotukset vaikeissa maastoissa. Todellinen musta hevonen metsässä oli kuitenkin Hilla, joka oli ottanut meihin blogin kautta yhteyttä ja kertonut etsivänsä suunnistusseuraa tositarkoituksella. Riikkaa tuurannut Hilla tykitti kutosen radalla meistä nopeimman suorituksen - tervetuloa SOSEeseen Hilla! Kaiken kaikkiaan 9 SOSElaista lähti radalle ja kaikki rastit löytyivät - hieno suoritus kaikilta!
SOSE 1, 2, 3 valmiina lähtöön, täynnä potentiaalia #esijukola #suunnistus pic.twitter.com/IUk0MGfOpD
— TeamSOSE (@TeamSOSE) 3. elokuuta 2014
Varsinaisen suunnistuksen ympäriltä mainittakoon vielä mediaosuma Turun Sanomiin sekä tietysti pasteijaosasto, joka tällä kertaa oli levittäytynyt välille kisa-alue - laituri jossain Paraisilla, jossa Ilari päivysti purjeveneessään. Nähtäväksi jää, löytyykö ensi vuonna vesireitti kisapaikalle asti! :) Kaiken kaikkiaan joukkueenjohto on mielissään uusien SOSElaisten panoksesta, valtava potentiaali ensi vuoden Jukolaa ja Venloja silmälläpitäen. |
| Kai toimittajan kirjoittamaa on uskottava: "SOSE on noussut yhdeksi harrastejoukkueiden keulakuvista." TS 4.8.2014 |
Potentiaali #2 OMA SUORITUS
No niin. En nyt viitsi lähteä selittelemään omaa suoritustani paahtavalla helteellä, aikaisella aamulähdöllä, vähillä yöunilla tai rikkonaisella kaudella. Yksinkertaisesti tällä kertaa ei vain mennyt putkeen. Härväsin lähes tunnin muita pidempään ykköstiimin ankkuriosuudella, kuuteen kilsaan sain aikaa käytettyä yli 2h20min. Pari ensimmäistä rastia tulivat vielä joten kuten, mutta jo kolmosella tipahdin hetkeksi kartalta. Epävarma olo metsässä näkyi epätyypillisinä reitinvalintoina, aloin epäillä hakkuualueiden ajantasaisuutta kartalla ja kun voimatkin loppuivat jo lähes heti kättelyssä ei pääkään pysynyt enää kasassa ja virheet sen kuin pahenivat. Kutosrastia pummasin jo ihan pyörtymisen rajamailla ja se löytyi vasta kanssakilpailijoiden avustuksella. Kutos-seiskaväli meni sitten ihan ok toisten jalanjäljissä mutta seiskalta lähtiessäni olin niin poikki, että ajatuskatkosta johtuen jatkoin kasin sijasta hakemaan samalla suunnalla taas "kutos-seiskaväliä". Lisämetrit harhailusta ja nousumetrit imivät yksinkertaisesti loputkin voimat, niin etten enää pystynyt/uskaltanut juosta metriäkään. Samanlaiset pummailut jatkuivat koko radan loppuun asti aina viimeiselle rastille saakka, jolloin jo kenttäkuuluttajakin yritti ohjailla menoani vihreän tiheikössä oikeaan suuntaan. :) Loppusuoralla sentään sain muutaman juoksuaskeleen otettua, mutta olipahan kokemus, rankimmat olosuhteet itselleni koskaan.
 |
| Muutama juoksuaskel ja tervehdys fanijoukoille loppusuoralla. |
Potentiaali #3 GPS-TEKNIIKKA
Ensimmäistä kertaa myös kuntosarjassa tarjottiin muutamille joukkeille huippujoukkeiden tapaan gps-seurannat. SOSEeen kahden tiimin lisäksi seurannassa olivat jo tutuiksi tulleet porilaisvelhot NOT-OK PKS SK sekä Pelikassit. Itse en ankkuriosuudella juuri muistanut kantavani gps-liiviä, ainoastaan yhden kerran kun olin nuukahtamassa jyrkän nousun päätteeksi mättähälle makaamaan, mietin että tietäväthän ainakin mistä tulla hakemaan, jos pallura ei liiku varttiin kartalla..
Jaiks! SOSE 1 & 3 gps-seurannassa osoitteessa http://t.co/JXATAIAUWh #esijukola #suunnistus pic.twitter.com/oAZosUMn9V
— TeamSOSE (@TeamSOSE) 3. elokuuta 2014
Suuntasin vielä samana iltana mökille, jossa ihmettelimme perheen kesken gps:n piirtämiä siksakkeja. Tekniikka vahvisti omia tuntemuksiani metsässä, koko ajan pientä hakemista ja aina välillä vähän suurempaakin. Esimerkiksi edellä kuvattu kutosrasti, voiko sitä nyt enää lähempänä rastia käydä, kiven toisella puolella ja sitten taas perääntyä epäillen väärään suuntaan. Vaikka tällä kertaa oman suorituksen tuijottaminen ei ehkä ollut, noh kaikkein mieltä ylentävintä, oli kisaorganisaation tarjoama mahdollisuus gps-seurantaan aivan mahtavan inspiroiva lisäaspekti. Suurkiitokset siitä, toivottavasti tämä toteutuu myös ensi kesänä, gps-tekniikan kehittämisellä on suuri potentiaali lajin suosion kasvattamiseen entisestään! |
| Lisämielenkiintoa kisan seuraamiseen ja jälkispekutukseen toivat siimahäntäpallurat kartalla. |
Paimion sijainti Helsinki-Turku moottoritien kupeessa taannee suuret osallistujamäärät ensi vuoden päätapahtumaan. SOSE tietysti kiittelee kisamaaston sijoittamista valtaväylän laitaan, joskin vielä nyt ei oltu aivan varmoja tuleeko suunta motarille ottaa etelään vai pohjoiseen...no, vuosi aikaa tarkistaa tämä. Kaiken kaikkiaan SOSE kiittää Esi-Jukolan järjestäjiä hyvin sujuneesta kenraalista. Ainoa kritiikki kohdistui juomarastien määrään. Poikkeuksellinen helle ei tullut kellekään yllätyksenä, joten esimerkiksi kolmos-nelosvälille olisi tielle pitänyt järjestää juotavaa. Nyt ainoa juomarasti oli vasta kasirastin jälkeen, jossa ainakin oma gps-pallurani viivähti melkoisen tovin.. :) Joka tapauksessa Paimion Rastilla on kaikki potentiaali järjestää huikea suunnistustapahtuma ensi kesäkuussa 2015, nähdään siellä!
@TeamSOSE lla meno kohdillaan! Pää kylmänä ja jalat kuumina metsässä. Tsemppiä matkaan. #esijukola @PaimionRasti pic.twitter.com/1w68HVmJ2y
— Jukolan Viesti (@JukolanViesti) 3. elokuuta 2014
-Killi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti