..."vuoden tunari"? Seuraava kokemus on pakko jakaa, ihan vaan meidän kesken.
3 viikkoa Jämsä-Jukolan jälkeen kävin Hakuninmaan Iltarasteilla, tavoitteena niin kuin aina tähänkin asti on ollut, juosta se itselle vielä saavuttamaton pummiton rata. Noh, tietäähän sen miten siinä kävi, ylilatautuminen kostautui heti alkumetreillä kun etsin helppoa ykkösrastia yli 10 minuuttia - ja fiilikset meni sitten siinä.
Tämä ei kuitenkaan ollut sinänsä mitään uutta, onhan näin käynyt ennenkin. Oudoksi taival muuttui vasta jatkorasteilla kun kompassin neula tuntui käyttäytyvän todella villisti. Muutamassa kohtaa olin aivan varma, että suunta oli yhtäkkiä muuttunut monta kymmentä astetta, välillä neula tuntui pyörivän tosi pitkään ja edestakas poukkoillen. Kerran tulin suunnalla suht lyhyen välin suoraan itään kun piti mennä pohjoiseen - luulisi sen nyt löytävän kun seuraa vain punaista neulaa??
Pääsin radan lopulta läpi, mutta kummasti päivän suoritus jäi kaihertamaan mieltä. Päätin suunnistustermein "nollata" mahdollisimman pian ja kävin kahden päivän päästä juoksemassa Aluerastit Pähkinärinteessä. Tällä kertaa rastit löytyivät helpommin, jos ehkä maastokin oli hieman helpompaa radan alkupuoliskolla.
Miten kahdessa päivässä suoritus voi vaihdella näin paljon? Tajusin sen hetki sitten. Vastaus 1: näitä sattuu, tällä harrastelijatasolla. Vastaus 2: suunnanottoa ei helpota Hakuninmaalla kokeilemani tyyli pitää vasemman käden etusormessa emitiä, samassa kädessä kompassia - ja samassa kämmenpohjassa kartan ja kompassin alla metallisia autonavaimia. Oho.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti