tiistai 11. kesäkuuta 2013

Korvien välissä

Neljän yön kuluttua kauden päätavoite on edessä. Vikat rastitreenit on nyt juostu, edessä enää armoton hiilari- ja nestetankkaus sekä ennen kaikkea henkinen valmistautuminen.

Koska itse olen menossa ensimmäistä kertaa Jukolaan tai ylipäätään suunnistuskisoihin, tuo suorituksen henkinen puoli on täysi mysteeri. SOSEen kokeneemmilta jäseniltä (iso kiitos etenkin Eldelle!) olen oppinut muutamia mantroja, joiden avulla pitäisi pärjätä. Treenirasteilla nämä on todettu oikein toimiviksi, toivottavasti pää pysyy kasassa myös Jämsässä.

Löytynyt rasti herättää lämpimiä tunteita.
"Tee päätös ja pidä se" on elämänhallinnan ykkönen. Toimii metsässä, toimistossa ja lastenkasvatuksessa. Kun rastiväliä on päässyt jonnekin puolen välin tienoille, mieli antaa helposti periksi. Jos nyt kuitenkin tien eikä suon kautta, jos mä sittenkin teen ensin ton toisen homman ja ei, ei sun tartte siivota huonetta kokonaan. Pitäisi vaan muistaa että reitin muutoksesta koituu aina lisäkustannuksia, jotka harvoin saa katettua "parempaan" reittiin vaihtamalla. Tee päätös. Pidä se. Kiität itseäsi seuraavalla rastilla.

"Suunnistus kostaa aina." Suunnistus on zenmäistä mielentyyneyttä vaativa laji. Kaikki suuret tunnekuohut ovat pahasta ja haittavat suoritusta. Pahimpia ovat ne onnistumista seuraavat hybrikset, joiden vallassa ei malta keskittyä ja tehdä harkittuja päätöksiä, vaan luottaa johonkin mystiseen seuraavallekin rastille johdattavaan kuudenteen aistiin. Se ei koskaan toimi.

"WWMKD?" (What Would Minna Kauppi Do?) Jos tuntuu ettei omat rahkeet riitä, voi yrittää hakea johdatusta pätevämmältä taholta. Tämä on mantroista ehkä lempparini ja myös se vaikein noudattaa. Rastivälille on niin monia reittivaihtoehtoja, miten valita kaikista mahdollisista radoista se paras? WWMKD? Olisi jo seuraavalla rastilla, koska ei olisi jäänyt arpomaan, vaan tehnyt nopeasti päätöksen, jonkun päätöksen - ja pysynyt siinä.

Ystävä (ei SOSEessa) vei ensitreffeillä potentiaalisen kumppanin suunnistamaan. "Ihmisestä kertoo paljon miten hän käyttäytyy metsässä", kaveri perusteli. Todellakin. Tarkennettuna, ihmisestä kertoo paljon, miten hän käyttäytyy paahteisella suolla, nilkkojaan myöten mudassa, eksyksissä ja hyttysten syötävänä. Onko reitti päätetty? Mieli tyyni? Eteneminen tasaisen varmaa? Irtoaako treffikumppanille hellä sana ja hymy? Toisia treffejä ei kuulemma koskaan tullut. Tässä lajissa kannattanee treenata myös päätä, jo harrastelijatasolla.

Nyt ei muuten vielä edes jännitä. On vaan älyttömän hyvä fiilis siitä, että pääsee SOSEessa metsään, kävi miten kävi. Tai no, nyt jännittää ehkä se, että saako la-su yönä nukuttua, kun silloin varmasti jännittää...

ps. Kaikkeen ei voi tai kannata yrittää varautua, edes henkisesti.
Tupasvilla, tuo suon suloinen somistus.

2 kommenttia: