Eilisen Helatorstain veroista urheilupäivää ei ole koettu SOSEessa ja koko Suomessa piiitkään aikaan. Elina ja Aku kävivät pokkaamassa sijoitukset kympin joukossa Lohjan Prisma-rasteilla, lätkäkisoissa Suomi selvitti tiensä mitalipeleihin tiputtamalla USAn 8 sekuntia ennen päätössummeria ja illan päätteeksi SOSEen rohkeimmat uskaltautuivat Paloheinään yösuunnistustreeneihin.
Niin pitkään kuin ihminen on maapallolla vaeltanut, etsinyt ruokaa ja majapaikkaa, on hän taivaltanut päivällä ja leiriytynyt yöksi. Siinä on ihan pointtinsa. Pimeässä metsässä nimittäin näkee aika vähän.
Tapasimme Satun kanssa Murren ja Lassen Paloheinän majan parkkiksella klo 22. Paikalla oli joku kolmaskin auto, mutta siellä ilmeisesti vain myytiin huumeita. Viritimme otsalamput päähän ja lähdimme 3km radalle huipun juurelta. Metsä pimeni juuri sopivasti n. 22.30 eikä ilman lamppua olisi sinne ollut mitään asiaa. Oli hämmentävä huomata, että vaikka itselläni oli lainassa Elinan prolamppu, jonka valoteho oli loistava, ei perusmetsässä nähnyt juuri 10 metriä pidemmälle.
Yöosuuksilla suunnan ottaminen korostuu. Kompassia täytyisi katsoa koko ajan, samalla tarkkailla minne astuu ja vielä sitten väistellä oksia ja muuta. Pari kertaa tiputtiin suunnasta, mutta useimmille rasteille tultiin aika tosi nätisti. Jukolassa tosin ei samanlaisia varmoja maastomerkkejä tule olemaan, joten oman sijainnin täytyy olla koko ajan tiedossa. Aikaa kului 1h13min, suoritus oli siis rauhallinen ja tarkkaileva.
Yötreenimme oli mahtava kokemus ja todella tärkeä Jukolaa ajatellen. Pienet tekniset häiriöt lampussa, liekö kosteudesta johtunut kosketushäiriö, sotkivat ajoittain keskittymistä, mutta siihenkin täytyy osata varautua. Toivottavasti ehditään vetää vielä toiset yötreenit, mielellään ei sateessa. :) GO SOSE!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti