Käytiin taas Killin kanssa korttelirasteilla. Täytyy sanoa, että en keksi tällä hetkellä juuri mitään parempaa tapaa viettää sunnuntaiaamua kuin kirmailla pitkin Helsinkiä rastien perässä auringonpaisteessa. (Juostessa keksin kyllä montakin muuta tapaa, mutta olin tietenkin väärässä, sillä kyllä se vaan on parasta.)
Fuskattiin muutaman kerran ja juostiin vaan kireähousuisten perässä. Sehän ei Jukolassa käy ollenkaan päinsä! Siellä täytyy muistaa keskittyä omaan suoritukseen eikä lähteä haihattelemaan.
Huusinkin Killille siinä juostessa, että "tää on ihan liian helppoa kun ei ole pimeää". Sitten kun käännyin ympäri, Killi olikin muuttunut naiseksi ja nauratti ihan kauheasti. Sitä paitsi tarkkailtiin sitä naista, ja todettiin tekevämme fiksumpia reittivalintoja. Sekös vasta naurattikin! Mwaahahaaa.
Sekin todettiin, että laiskuus on suunnistajan paras ystävä. Onnistuttiin pari kertaa ihan mukavasti reittivalinnoissa ihan vaan kun ei jaksettu lähteä pahimmille jyrkänteille ja lumikasoihin. Äkkiä sitä laiska keksii paremman reitin, ettei vaan tarttisi juosta ylämäkeen! Mutta se on hyvä! Tosin ei meitä laiskoiksi voi syyttää, kun oltiin kumminkin aika reippaita.
Taso oli tiettävästi tänään kova ja SOSE suoriutui maaliin toiseksi viimeisenä (ei viimeisenä, juhuu!). Hyvä SOSE!
Reittinä oli muuten 9 km, joka Killin GPS:n mukaan oli 10 km ja mun footpodin mukaan melkein 12 km. Ja footpod oli tietenkin oikeassa.
Tässä vielä meidän Movet:
Aku
Killi
Jesjesjes, ei jääty vikoiks!! Oli muuten aika kova taso, ei mekään nyt mitenkään kävelty, paljoo.
VastaaPoistahttp://www.helsinginjyry.fi/vanha/suunnistus/t110320.pdf