3 syytä rakastaa sohjoa

Parin talvisen korttelirasteilun jälkeen sain avattua kevätkauden Herttoniemen iltarasteilla 15.4. Vesisateesta, sohjoumpihangesta ja muovitaskun kotiin jäämisestä huolimatta keikka kannatti. Tracker väitti matkaa kertyneen 8 kilometriä 4 kilometrin radalla ja aikaakin kului 1:22. Mitäs pienistä, fiilis oli loistava.

Paloheinä puolestaan on aikasemmin ollut kavala kohde. Siellä olen kipittänyt tyytyväisenä petollisen helpon oloista pururataa, kunnes pienellä "oikaisulla" olen hukannut itseni ja sivistyksen täydellisesti kuusipöheikköön. Tänään 4 km lenkki sujui kuitenkin paria pummia lukuunottamatta ihan mallikkaasti. Herttoniemen ajasta tippui melkein puoli tuntia. Oppimiskäyräni jäljittelee lätkämailaa.

Onko joku keksinyt kivan tavan arkistoida rastikuitteja?

Näistä kokemuksista inspiroituneena halusin jakaa kanssanne saamani opit aloittelevan suunnistajan parhaasta kaverista. Sohjo, älä vihaa sitä, rakasta.

1. Jäljet
   Ei kannata mennä sinne minne kukaan ei ole vielä mennyt. Mene sinne minne muut ovat menneet. Ne on varmaan ihan oikeassa.
2. Lehdettömyys
   Koska sohjoa maassa, ei lehtiä puissa. Mahtavat näkymät! Ihanasti paistaa se oranssi rastimerkki tuolta 50 metrin päästä, näyttää hyvältä valkoista vasten. Ja meinasiko tuo Rajamäen Rykmentin keltapaitainen edellävipeltäjä kadota pusikkoon? Dream on.
3. (Itse)petos
   Ei kyllä ole mitään järkeä yrittää juosta tässä sohjossa, fiksumpi kävellä ja säästää voimia paremmalle alustalle, saan ajan kyllä takaisin sitten. Tuostahan pääsee näppärästi koukkaamaan vähän aukean läpi, olisko vielä hankikanto - ai ei. Ai se onkin suoaukea, okei. No nyt oon täällä polviani myöten loskamössössä. Vitsit oon sankari! Saisko tästä hyvän fb-päivityksen? Ehkä kuvan kanssa.

Olispa juhannuksena lunta.

SOSE Jämsään?

Jämsä-Jukolan järjestäjät ilmoittivat perjantaina, että ilmoittautuminen kisaan on avattu. Soselaisten kesken alkoi heti kova kuhina: joko ilmoitetaan joukkue(et) ja milloin päätetään juoksujärjestyksestä.. Lisäksi olemme viritelleet ajatusta vuokramökistä Jämsässä, jotta varmasti valmistautuminen ensi vuoden H-hetkeen sujuisi huolellisesti.

Valio-Jukolan kaatajaiset pidettiin jo elokuussa ja silloin joukkue sai tunnustusta, taustajoukkojen huomioimista unohtamatta.

Mitaleiden nauhat olivat tietysti joukkueen teemavärin mukaisesti pinkit!

Kaatajaisiin osallistuneet suunnistajat onnellisina mitaleidensa kanssa. Kuvasta puuttuvat Paula ja Lasse.

Totuttuun tapaan SOSEen vuosi päätetään pikkujouluihin a.ka. Jukola-gaalaan joulukuussa. Luvassa on kuluneen kauden yhteenveto sekä tietysti Vuoden suunnistajan palkitseminen. Hyvää joulukuuta kaikille!

Me tehtiin se!

Huh, nyt se on ohi. Valio-Jukola sujui osaltamme tosi hyvin ja pari päivää on leijuttu mahtavan fiiliksen ansiosta. Spekutus ja hehkutus on tapahtunut Facebookissa, mutta piti tulla tänne blogiinkin raportoimaan, että pääsimme kaikki maaliin. Ja lähtötilanteen huomioon ottaen oikein kelpo tuloksenkin saimme.

Tässä sijoituksemme (1352) ja osuusajat:

Kaikkien osuudet sujuivat hyvin, paitsi että Killille kävi lampun kanssa köpelösti: akku loppui kesken matkan ja Killi joutui suunnistamaan loppuosan matkasta muiden valoihin tukeutuen ja peesaillen.

Mahtava viikonloppu

Kohotimme tunnelmaa jo päivällä seuraamalla Venlojen lähtöä ja tutustumalla kilpailukeskukseen. Tärkeä paikka oli myös biletelttamme, joka toimi tukikohtanamme koko viikonlopun ajan.

Jihaa! Joukkueposeeraus bileteltan edessä.

Mustat paidat ja pinkit buffit viimeistelivät joukkuefiiliksen. Iso kiitos sponsorillemme yhtenäisestä asusta, joka oli helppo erottaa väenpaljoudesta!

Venlojen viestin lähtöä seuraamassa.

Erityiskiitos hyvästä pössiksestä kuuluu huoltojoukoillemme! Pasteijaosasto piti meistä todella hyvää huolta: he valvoivat kanssamme, seurasivat online-tuloksia, toivat maaliin lämmintä vaatetta ja kannustivat metsäänlähtijöitä ja sieltä palaavia raikuvin huudoin.

Pasteijaosasto rakentaa tarjoilupöytää.

Akun mainitsema valtakunnan mediakin teki juttunsa ja saimme oman hetkemme parrasvaloissa.

Nyt kun tavoite eli hyväksytty tulos Valio-Jukolasta on saavutettu, on aika aloittaa seuraavien SOSE-tapahtumien suunnittelu. Ehkä tapaamme ensi vuonna Jämsä-Jukolassa ;)

Me on niin jo voitettu

Voi tätä päivää!

Vuodesta 2010 asti on opeteltu karttamerkkejä ja kompassin käyttöä, rämmitty lumessa, vesisateessa ja sohjossa, pakkasessa ja helteessä, taisteltu hirvikärpäsiä ja hyttysiä vastaan, mulppailtu, juostu samalle rastille kahdesti, kiroiltu ja itketty.

Mutta ennen kaikkkea on naurettu ja hihkuttu, tutustuttu aivan mahtaviin tyyppeihin, pidetty valtavan hauskoja juhlia, löydetty rasteja, kirmailtu upeissa metsissä, nähty neljä erilaista vuodenaikaa aivan uudesta perspektiivistä ja saatu ikimuistoisia kokemuksia ja onnistumisen elämyksiä suunnistustaitojen karttuessa.

Tänään nähdään mihin meistä on! Vaikka jouduttaisiin ottamaan nöyrästi suunta etelään, niin tämä on ollut niin mahtava projekti, ettei sillä oikeastaan ole edes miten tänään/huomenna käy.

Suunnistusosasto Suunta Etelään, me ollaan jo sankareita ja kohta nähdään Hakunilassa! Aurinko paistaa ja universumi on meidän puolella! JEE!!!

Yksi päivä Jukolaan - nyt pelottaa!

Jukola lähenee, tunnelma tiivistyy! Valtakunnan mediatkin soittelevat ja kyselevät, että mikä juttu tämä oikein on. Soseesta on siis tulossa juttu sunnuntain Hesarin urheilusivuille. Vissiin sielläkin on tajuttu, että suunnistus on uusi juoksu!

Nyt mietityttää vain, miksi toimittaja puhui "yhdestä vuoden tärkeimmistä urheilutapahtumista". Minusta se on melkoinen understatement, kun kyseessä on kuitenkin maailmankaikkeuden suurin ja jännittävin tapahtuma kautta aikojen!

Huhtikuussa vielä hymyiltiin. (Siis sen jälkeen, kun itkut oli itketty...)

No, viikonloppuna sitten nähdään!

PS. Tulkaa kannustamaan Killiä lähtöpaikalle lauantai-iltana klo 22. Sen jälkeen pasteijaosasto huolehtii kannustajista ja kisaajista läpi yön. Toinen hyvä aika saapua paikalle on sunnuntai-aamuna klo 8. Lisätietoja Facebook-sivullamme.

PPS. Sanoinko juuri, että olisi hyvä aika mennä metsään sunnuntai-aamuna kello kahdeksan?! Mä oon ollut liian kauan Soseessa!

H-hetkeen valmistautumista

Sen jälkeen kun juoksujärjestys vajaa pari viikkoa sitten päätettiin, on ehtinyt tapahtua paljon. Ensinnäkin olemme yksin ja yhdessä treenanneet suunnistamista. Hetkittäin jopa melko hyvällä osumatarkkuudella. Fiilis on ollut nousussa vaikka metsässä kirmatessa on tullut todettua, että hyttyset ovat jälleen täällä.

Metsässä vietetyn ajan lisäksi niin huolto kuin joukkuekin on tehnyt varustehankintoja. Bileteltta löytyi kaupasta, majoitusteltat ja tuikitärkeät retkituolit sieltä sun täältä. Myös pinkit juoksupaidat lähtivät allekirjoittaneen matkaan kaupan hyllystä.

Retkituoleja bileteltalle

Juoksupaidat tytöille

Sunnuntaina suunnitelmat kuitenkin heittivät häränpyllyä. Yksi juoksijoista, villi korttimme, peruuttikin osallistumisensa. Ja me muut mentiin tietysti paniikkiin! Mistä me tällaisella varoajalla löydettäis yks juoksija? Ja varsinkin kun aukko ilmaantui kakkososuudelle eli pimeälle pätkälle.

No, verkostot laitettiin vesille uuden juoksijan löytämiseksi. Joukkueen "ei-niin-soseessa" eli "ei-vielä-suunnistavat" jäsenet kelattiin läpi, että olisiko joku juoksukunnossa tai juoksuhaluinen. Johanna lupautui mikäli muuta vaihtoehtoa ei olisi. Sitten nähtiin vähän painajaismaisia unia.

Kävi lopulta niin, että verkostojen herättely auttoi. Joskus aiemminkin Jukolan viestin kokenut Paula ilmaantui kuin pelastava enkeli eteemme ja lupautui mukaan kahjoon joukkoomme juoksemaan. Mahtavaa! Tai siis joukkueen kannalta hienoa. Mutta omalta kohdalta paniikki ei poistunut vaan lisääntyi entisestään. Nimittäin Paula lupasi lähteä menoon mukaan, mutta ei välttämättä juoksemaan pimeää osuutta. Joten se lanke(ai)si siis minulle (itsepähän menin ehdottamaan). Kunto on kai kohdillaan ja pitkä osuus pitäisi kaiken järjen mukaan jaksaa, mutta entä se pimeä?! Yksi yösuunnistusharjoitus vain takana ja sekin lyhyeltä radalta. Apua, sanon minä.

Tänään fiilis vähän nousi kun postissa tuli sponsorin kustantamat buffit. Ne on niin söpöt! Toivottavasti pojatkin tykkää :) (Meillähän on joukkueessa akkavalta.) Loppuviikosta pitäisi saapua vielä joukkueelle ja kannustajille t-paidat. En malta odottaa! Ja tietty itse h-hetkeäkin odottaa, kauhunsekaisin tuntein ;)

4 päivää Jukolaan, jee!

Buffin väri on sovitun mukaisesti kasaripinkki!

Juoksujärjestys päätetty

Tänään 16 päivää Jukolaan ja jännittää jo ihan sikana.

Illan järjestäytymiskokouksessa (kiitos Murre!) päätettiin yksi Jukola-viestin tärkeimmistä asioista: juoksujärjestys. Se on seuraavanlainen:

1. Killi (12,8 km, valoisa/hämärä)
2. Tommen (12,8 km, pimeä)
3. Lasse (14,1 km, pimeä)
4. Anna (7,8 km, hämärä/valoisa)
5. Aku (8,2 km, valoisa)
6. Murre (10,3 km, valoisa)
7. Elina (15,2 km, valoisa)

Oikeus muutoksiin tietenkin pidetään, ja etenkin kakkos- ja ankkuriosuudet voivat vaihtaa vielä paikkaa. Järjestys pitää lukita lauantai-aamuun klo 10 mennessä.

Killi ottaa varman startin ja pääsee nauttimaan lähtöhuumasta, jota tänään taas katselimme Youtubesta (Youtuben suunnistusvideot - aina yhtä hyvää settiä!). Alkua seuraavat kaksi vaativaa pimeäosuutta, joista selviämme Tommenin ja Lassen ansioista.

Meidän tapauksessammehan todennäköisesti ainakin viimeiset neljä tai mahdollisesti jopa viisi viimeistä suunnistajaa lähtee metsään yhteislähdössä klo 9 sunnuntai-aamuna. Silloin on siis hyvä aika kannustusjoukkojen saapua paikalle! Vink vink!

Murre hoitaa pidemmän, tokavikan yli 10 km osuuden varmoilla suunnistustaidoillaan, ja jo kaksi Vuoden suunnistaja -palkintoa pokannut Elina saa kunnian juosta ankkuriosuuden, jonka kesto on nykyvauhdeilla arviolta viisi tuntia.

Näitä sitten varmaan sumplitaan vielä moneen kertaan, mutta olen erittäin tyytyväinen jo tähänkin suunnitelmaan.

Ja sitten toiseen tärkeään asiaan, nimittäin kisa-asuihin. Soseen kisa-asujahan on suunniteltu huolella jo kahden vuoden ajan. Jo ensimmäisissä pikkujouluissa nähtiin asuista futuristisimmat prototyypit ja suunnitelmia on riittänyt sen jälkeenkin. Lämmöllä muisteltiin tänään sitä talvi-iltaa Killillä, kun soviteltiin Terminator-housuja päällemme.... Ihan hyvä, ettei tilattu sitä useamman kymmenen kappaleen minimierää, kun tänään saatiin juuri ja juuri seitsemän hengen joukkue kasaan. Siinä olisi ollut meille suunnistushousuja ja -paitoja koko loppuiäksi.

Kaiken tämän suunnittelun ja puntaroinnin jälkeen kisa-asuksi on valikoitunut mitä tahansa kasaripinkkiä. Soseen siis tunnistaa metsässä/kehällä harhailemassa pinkistä vaatetuksesta. Myös kannustusjoukot voivat pukeutua samaan väriin.

Myös tiimibuffit ovat buffikomitealla työn alla. Miettikääpä miten hienot buffit saa kahdessa vuodessa aikaan! HIENOT.

Värivalinnastapa eivät kaikki joukkueen jäsenet vielä tiedäkään (terkut vaan pojille ja niille, jotka lähtivät tänään aiemmin kotiin!), mutta, kuten kaikessa joukkueen toiminnassa, tämänkin päätöksen taustalla on painavat järkisyyt. Syynä ovat tietenkin suunnistuskengät, jotka ostin keväällä siinä toivossa, että alkaisin pitää suunnistuksesta. No en alkanut, mutta onpa ainakin hyvä syy pistää kenkulit jalkaan ja alkaa olemaan ihan Soseessa. 16 päivän kuluttua. Jäiks.

PS. Olen äärimmäisen huojentunut piirakkaosaston ilmaantumisesta järjestäytymiskokoukseen tänään. Mahtavan viestijoukkueen lisäksi meillä on aivan mahtavat huolto- ja kannustusjoukot! Kaikki henkinen ja fyysinen tuki onkin tarpeen, eli myös kaikki kaverit on tervetulleita sitten kisapaikalle  kannustamaan ja hengaamaan (lisätietoja täällä).