maanantai 19. kesäkuuta 2017

Jukola 2017: "Ihan kuin ois kovempikin bileilta takana!"

WhatsApp-kanavamme on laulanut viimeiset 48h taukoamatta kun SOSE on hajaantunut eri puolille Suomea ja yrittänyt pitää jälkispekutusta digitaalisessa muodossa yllä. Jukola-krapula on melkoinen, joten tässä vielä tasoittavat kuvatunnelmoinnit, olkaa hyvä! 

Kuvat: TeamSOSE räpsijät. 


Jukolaan jos jonnekin Suomi100-juhlinta ja teemat sopivat: yhdessä, rohkeasti, kohti tuntematonta! (Lisätään SISU vielä tähän johonkin kohtaan.)


Eka rasti selätetty, junatiimi löysi kisabussiin. Hillan näytöt eivät muuten jääneet tähän urotyöhön.


Kisa-auto 2. starttamassa kohti itää. Katsastuksessa tuli noottia että "tuo keskellä tuulilasia roikkuva härpäke pitää poistaa heinäkuun alkuun mennessä." Sehän sopii, mut käydään Enossa ensin.


Joukkueenjohtajamme Tommi "Killi" Walleniuksen kantis kisa-alueella.


Aivot viritettiin rastikuntoon kasaamalla IKEAn katos. Perinteinen tapetointipöytä odottaa vielä pasteijalastia.

SOSE Basecamp - valmis!


Sisartiimimme Supervenlat: Anna, Pirjo ja Susanna. Asenne ratkaisee! Eve on jo metsässä. 


Vuoden 2017 TeamSOSE-juoksujärjestyksessä (kuvassa ihan sikinsokin): Hilla, Tommi, Kaisa, Lasse, Pirjo, Saara, sekä vieraileva ankkurimme Hans Airfield, joka on huumorimiehiä.  


Lähtöä seuraamassa myös tasavallan presidentti puolisoineen. 


Anna, Susanna ja Jukolan lumoava yö!


Murre kävi kertomassa some-kuulumisia YLElle primetimessa noin klo 1.18. YLE Areenan tallenteesta voi bongata myös somekavereiden OC Puiston, Juntit OK:n sekä Ajokoirien edustusta.




Tommi 1, metsä 0!


Kaisa valmiina iskemään.


Pus! Saara ja Aki löysivät pois Harpatinvaaralta.


Sunnuntaiaamuna ukkosti, tai sitten äänivalli rikkoontui SOSEen ankkurin tempaistessa tavoiterajan rikki. #TONNINJOUKKOON! 


Brunssi ja skumppaa tästä hyvästä!

Vielä muutamia poimintoja viestikanavista:

"Istun onnellisen väsyneenä ja haikeena junassa, pitää odottaa yli vuosi seuraavaan. Onneks YLE Areenan kautta voi vielä fiilistellä kaiken!"

"Hyvä jengi! Hienosti vedetty kaikki. Ja se uusi poikakin pärjäsi ihan hyvin ankkuriosuudella. Kiitos Hans!"

"Ihan kuin ois kovempikin bileilta takana!"

"Meidän pasteijaosasto on kyllä maailman paras!!"

"Meillä oli kotipäästäinen. Hyöri ja pyöri touhukkaasti aamuyöstä kotikummullaan. Puuhakas ja vikkelä pikkuotus." (Uusi SOSEen toteemieläin? toim.huom.)

"Tykkäsin Joensuu-Jukolasta. Palvelut toimivat erinomaisesti, ystävällisyys ja vieraanvaraisuus oli huikeaa ja maasto ja rata <3"

Kiitos Jukola, Joensuu & Eno, Kalevan Rasti, kaverit metsässä ja leirissä, tukijoukot kotona ja muualla. Ensi vuonna Lahdessa nähdään! 

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Joensuu-Jukola, here we come! Ja millä porukalla!!


Koko vuoden pitkä odotus päättyy taas kun Venlojen ja Jukolan viestien lähtölaukaukset ammutaan tulevana lauantaina. Team SOSE osallistuu Jukolan viestiin nyt kuudetta kertaa peräkkäin ja tavoitteeksi on jälleen kerran asetettu jo tutuksi tullut ”Tonnin joukkoon”. Viime vuonna Lappee-Jukolan myrskyissä päästiin jo hyvin lähelle, maalissa sijoitus oli 1078. Joensuussa kiristetään vielä vähän ruuvia.

Juoksujärjestys, sehän aiheuttaa aina kaikille joukkueille päänvaivaa. Kuka spurttaa parhaiten massalähdössä, kenellä suunta pysyy hallussa pimeässä ja kuka haluaa ehtiä ajoissa mallasrastille. Tänä vuonna valitettavat loukkaantumiset estivät muutaman vakiojäsenen osallistumisen kisaan ja mm. pitkälle ankkuriosuudelle peruskuntoisen menijän löytäminen tuotti pitkään haasteita. Laajasti noteerattu Soseen some-aktiivisuus kuitenkin palkittiin lopulta ja rekrytointituloksesta olemme enemmän kuin onnellisia – tervetuloa Team Soseeseen Hans Airfield!

Sose hyökkää Harpatin vaarojen valloitukseen seuraavalla kokoonpanolla:

1. Hilla: Soseen Duracell-ykköstykki, jo toista vuotta avauksessa petaamassa hyvät lähtökohdat loppuosuuksille kohti ”Tonnin joukkoa”.

2. Tommi: Muutaman ankkurivuoden jälkeen taas vaihteeksi yöosuudella, tavoitteena on naulata kaksi ensimmäistä rastia virheittä ja siitä sitten rullata iisisti maaliin. Pienet vaivat iso kysymysmerkki.

3. Kaisa: On tehnyt Soseesta eniten vakoilureissuja Joensuun maastoihin, tosin enimmäkseen yliopiston kampusalueelle. Kaisan tietokone laskee huippujen tahdissa tiekierron kannattavuuden.

4. Lasse: Soseen Jukola-konkari on nähnyt kaikki maastotyypit. Ja se viimeisin pummi tuli joskus 80-luvun lopussa oravapolkukisoissa.

5. Pirjo: Viime vuoden varma veto Lappeessa enteilee huipputykitystä Harpatissa. Tunnistaa koodien huutelut myös italiaksi.

6. Saara: Elämänsä kunnossa. Harjoitellut yhteislähtöä polkujuoksukisoissa menestyksekkäästi. Nyt tullaan ja kovaa.

7. Hans Airfield: Team SOSEen ankkuriosuuden musta hevonen. Aina iloinen metsämies on kertonut pitävänsä korkeuskäyristä, joita maastossa riittää. We love you Hans!

Nähdään Joensuu-Jukolassa,

Tommi / Team SOSE

Soseen iskujoukko lähtökuopissa - Joensuussa luvassa yllätyksiä

Yksi yö enää ja sitten koittaa jälleen vuoden kohokohta - Venlojen ja Jukolan viesti! Tänä vuonna soselaiset ovat treenanneet suunnistuskoitokseen kukin tahoillaan. Yksi äärettömän tärkeä lounaspalaveri on pidetty, jolloin lyötiin lukkoon mm. juoksujärjestys.

Osuusjärjestys hahmottui lautasliinaan.

Suurin osa soselaisista siirtyy Enoon valtion rautateiden kuljettamana. Junassa lieneekin melkoinen suunnistushuuma, kun paikat on myyty viimeistä myöden täyteen. Osa jengistä ottaa vauhtia joukkueenjohtaja Killin mökiltä. Hiotaan silloin viimeiset kuviot kuntoon!

Basecamp rakentuu jälleen

Joukkueen peruselementit Jukola-viikonloppuna rakentuvat jälleen hyviksi havaituista elementeistä: basecampissa katos suojaa auringolta (!) ja herkkupöytä notkuu. Pasteijaosasto onkin jälleen valmiudessa, sillä päivällä Supervenlat-joukkueessa juoksevat soselaiset huolehtivat että yön koitokseen valmistautuville jukolisteille on energiaa ja ennenkaikkea seuraa tarjolla.

Team SOSEen basecamp rakentuu alueelle A12 ja ruutuihin 2 ja 5.  Tervetuloa vierailulle!

Kotikatsomoissa hereillä kello 1.10

YLE lähettää tuttuun tapaan sekä Venlojen että Jukolan Viestin sähäkimmät vaiheet TV:n ja radion välityksellä. Tänä vuonna kannattaa olla erityisen tarkkana TV-vastaanottimien äärellä. Yön taittuessa juuri pimeän puolelle, on Jukola-studioon astelemassa koko joukko harrastelijasuunnistajia - joukossa myös Team SOSEen edustus! Eli kello 1.10 kannattaa olla hereillä TV:n ääressä! 

Tuttuun tapaan joukkueen etenemistä voi seurata meidän Twitter-tilin @TeamSOSE kautta. Ja yritämme myös pukata kuvia Instagramiin @teamsose.

Olemme valmiina kokemaan uusia elämyksiä!

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Jänis vai hirvi? TeamSOSE ja sisarjoukkue SuperVenlat esittäytyvät YLE Style

Jänis vai hirvi? TeamSOSE ja sisarjoukkue SuperVenlat esittäytyvät YLE Style

Innostuimme tekemään YLEn Huippuliigan innoittamina esittelyvideot joukkueistamme. Tervetuloa tutustumaan tiimeihin!

Videoilla vastataamme näihin kysymyksiin:
  • En pärjää Jukola-reissussa ilman...
  • Sitä GPS-viivaa en unohda...
  • Lempikarttamerkkini on...
  • Sitä en ole kertonut, että...
  • Jukola vai Tiomila?
  • Jänis vai hirvi?
Tähän blogaukseen kerätäämme joukkue-esittelyt.
Onko teidän jengissä enemmän jäniksiä vai hirviä? 😉

SuperVenlat

Susanna:

Pirjo:

TeamSOSE

Kaisa:
Saara:
Murre:
Tommi:

Kenraaliharjoituksissa on tullut pummattua niin pahasti että päätin kouluttaa apurin mukaan.

video

Hilla:

maanantai 29. toukokuuta 2017

Kohti Jukolaa SOSE-tyylillä: haussa balanssi fyysisen rääkin ja metsäterapian välillä

Mäkitreeniä Malminkartanossa, opinnäytetyön vääntöä, joogaa ja vauvanvaunuja sekä mentaalitreeniä Tiomilan käppyröistä - SOSElaisten Jukola-treeniä ei voi pitää yksipuolisena.

Nopeana Facebook-kyselynä toteutettu SOSEen treenigallup kertoo että kuntohuippua tavoitellaan luonnollisesti Jukola-viikonloppuun ja virettä haetaan laajalta lajikartalta.

Jo pelkän fyysisen treenin kirjo on kattava:

"Kuntoa on haettu istumalihasten kautta opinnäytetyötä vääntämällä. Juoksukoulu alkoi helmikuussa, ja siitäkin puolet juoksuista jäi istumalihasten lepotilan voittokulkuun läppärin näppäimistöä nakuttaessa! Sorminäppäryys on huikea."

"Kävin juoksemassa puolimaratonin ja seuraavana päivänä palauttelemassa iltarasteilla."

"Jos tänään pääsis Pirkkolaan hölkkäilee. Ydinviesti lienee lääh ja puuh."

Harjoittelu ei ole ollut täysin riskitöntä:
"Oli tosi lähellä etten ripustanut lopullisesti kasseja kaatuneen puun oksanhankaan! Auts!"

Uudet perheenjäsenet ovat sparranneet treenaamaan:
"Peruskuntotreeni on hoidettu vaunuja lykkimällä. Tavoitteena Venloissa on nauttia kesäisestä metsästä ja "omasta ajasta"."

...ja toisaalta pistäneet prioriteetit uusiksi:
"Jostain syystä mun ajatusta lähteä kävelemään Enoon puoleksitoista tunniksi nauttimaan metsästä ja omasta ajasta ei pidetty tänä vuonna kovin realistisena huomioiden matkustusaika ja pienen kannattajan (1,5 kk ikäisen toim. huom.) tarpeet... Ensi vuonna sitten!"
Onneksi itse lajiinkin on ehditty keskittyä:
"Kävin Sofia Haajasen vetämällä suunnistusleirillä Solvallassa."

"Vielä ennen Jukolaa on tarkoitus tehdä muutamia täsmäsuunnistustreenejä kuntorasteilla."

"Melko tasaisesti kahdet kuntorastit + 2 joogaa viikkoon. Oon yrittäny nostaa vauhtia, minkä seurauksena tarkka kartanluku rastiympyrässä on kärsiny ja vähän väliä huomaan juosseeni pitemmälle kuin luulin ja pahimmillaan rastin ohi. Kokeilin uutena keinona radan jakamista n. 1 km pätkiin, jotta hahmottaisin paremmin juoksuvauhtia eikä tulisi lähdettyä liian kovaa. Toimi!"

Henkisen puolen jaksamista on SOSEessa aina arvostettu. Tänä vuonna Joensuun vaaramaisemissa pään pitää kestää.

"Mentaaliharjoittelua on ollut yksi painajainen Venlojen lähdöstä myöhästymisestä ja arvontalähtöön pääsemisestä..."

"Mentaalitreeninä on katottu Huippuliigaa tv:stä sekä Tiomilan gps-käppyröitä netistä!"

"Mä oon kans kattonu kaikki Suomen suunnistuslähetykset ja Tiomilan!"

Mutta hyvän fiiliksen avain on kuulemma "sopiva balanssi fyysisen rääkin ja metsäterapian välillä :)."

Mites teillä valmistaudutaan vuoden 2017 Jukolaan?

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Polkujuoksua suunnistajan mukavuusalueella

En tajua miten polkujuoksu ei ole osunut lajivalikoimaan aikaisemmin. Monipuolisesti kuormittavaa menoa, metsän virkistävä vaikutus ja keskittymistä vaativa alusta on täydellinen kombo lenkkeilyn piristykseksi. Pöpelikköön voi näköjään mennä myös ilman karttaa tai haettavia rasteja!

Onneksi Sari houkutteli mukaan testaamaan Helsinki City Trailia, joka juostiin toista kertaa 15.10. Keskuspuistossa (kartta myös täällä). 11 km reitti oli itselleni ensimmäinen juoksukilpailu ikinä, joten kisaan lähteminen jännitti kuin ensimmäinen Jukola konsanaan.

Suunnistuksen viihdekäyttäjälle polkujuoksu on vahvaa mukavuusaluetta, näin yhden kisakerran kokemuksella. Lähtöviivalla tsemppasimmekin toisen ensikertalaisen polkujuoksijan, mutta viime Jukolassa olleen kanssa toisiamme: "selvittiin muta-Jukolasta, selvitään tästäkin!"

Maisemat ja maastot olivat Keskuspuistossa monista Iltarasteista tutut, mutta olipa hauskaa kerrankin mennä eksymättä ja luvan kanssa polkua koko ajan. Pää ei kuormittunut reittivalinnoista tai verenpaine noussut pummien seurauksena, vaan käteen jäi hyvä fiilis erinomaisesti järjestetystä kisasta.

Suunnistaessa ylämäet on ollut tapana käyttää taktiseen kartan tutkiskeluun ja suunnan varmistukseen, eli ei juosten. Onneksi jo ensimmäisissä HCT:n nousuissa (Paloheinän mäki ylös-alas kahteen kertaan) kävi ilmi, että polkujuoksussakin ylämäkien kävely on ihan ok - vauhtia saa hakea muualta. Ja sykemittarin mukaan kisassa ei tullut yhtään löysäiltyä.

Suunnistuskengät oli paras valinta syksyiseen polkujuoksuun, liukkaat kalliot tai lehtien peittämät juurakot eivät olleet mikään ongelma piikkien kanssa. Suunnistajien hurjaan alamäkimenoon ("kaikki muut tekniikat paitsi pää edellä ovat ok") tottuneelle polkujuoksijat tuntuivat ottavan varovaisemmin, tai sitten se oli vain oman letkani viisautta.

Erityisen hauskaa oli bongata radalta muita suunnistusporukoita, ainakin KatoMihinMäMeen nosti tunnelmaa jo lähtökarsinassa hilpeällä haastattelulla - loistavaa asennetta!
11 kilometriä meni yllättävän nopeasti (oikeasti näin nopeasti). Ajantaju katosi jälleen metsässä ja polku vain vei mennessään.

Tätä lajia on otettava lisää ohjelmistoon, kisana tai treenaten. Ainakin Facebookista löytyy monta polkujuoksijoiden ryhmää, joissa pääsee ohjatuille lenkeille mukaan. Polulla ehtii eri tavalla keskittyä mm. juoksutekniikkaan ja vaikka mielessään kartoittaa juostavaa maastoa - erinomaista suunnistustreeniä siis. Vahva suositus!

lauantai 15. lokakuuta 2016

Syksyn huippuhetkiä: Syysroga

Huomenna kisataan SOSE-mestaruudesta, mutta sitä ennen fiilistellään vielä syksyn muita huippuhetkiä. Soselaiset ovat viettäneet syksyä ainakin polkujuoksun, maastopyöräilyn, kiipeilyn, sopivien kivirastien etsimisen (hmm...) sekä tietysti suunnistuksen, suunnistuksen ja suunnistuksen merkeissä! Innokkaimmat ovat olleet startissa kolmesti viikossa, ja mikäs on ollut ollessa, kun syyssäät pysyivät pitkään leutoina eikä ole satanut turhan paljoa.

Itselleni yksi syksyn huippukohdista oli Pihkaniskojen Syysroga 25.9.2016. Palaan siis hetkeksi kolmen viikon takaiseen leutoon syyspäivään.

Sunnuntaiaamu. Herätys soittamassa ennen kahdeksaa. Minua kai kuitenkin jännitti niin paljon, että olin hereillä jo reilusti ennen eikä uni meinannut tulla enää, kun aloin miettiä mukaan tarvittavia varusteita, maastoa, radan suunnittelun strategioita... Syysroga oli kolmas rogaining-kilpailuni. Luvassa oli paria astetta suurempi haaste kuin aiemmin: Noin vuosi sitten roga-debyytti Tuusulan rogassa oli varman päälle otettu kahden tunnin reippailu pururata- ja sprinttimaastoissa. Rastit olivat varsin helppoja suunnistajan näkökulmasta. Toinen - ja edellinen kerta - oli keväällä Helsinki City-O, sprinttisuunnistus roga-hengessä, kun rastien käyntijärjestyksen sai valita itse vaikka kaikki rastit piti hakea. Suunnitteluaikaa ei ollut, ja 10 km rataan meni reilut 2 tuntia.

Syysrogaan lähti Soseesta kaksi tiimiä: Killi ja Antti Team SOSEen nimissä sekä minä parina Hillan pitkäaikaisessa rogajoukkueessa Team Rocassa. Miehet jatkoivat perinnettään jo neljännessä Syysrogassa, meille Hillan kanssa tämä oli ensimmäinen laatuaan.

Team Roca ja Team SOSE edustusväreissä.
Sarjaksi valikoitui pitempi kahdesta, 4 tuntia, ja maasto oli aivan eri maailmasta kuin aiemmilla roga-kerroillani. Onneksi olin käynyt tekemässä maastokartoitusta Sipoossa edellisenä päivänä Itärasteilla - sattumalta osin samoissa maastonosissa, tietämättä rogan pari päivää aiemmin ilmoitettua lähtöpaikkaa. Tiesin siis mitä odottaa, eli ihan riittäviä korkeuseroja, paljon korkeita jyrkänteitä ryppäinä, avokallioita, tiheikköisiä ojia ja notkoja. Maasto huomioon ottaen minua huoletti oma jaksamiseni Hillan tunnetusti kovassa vauhdissa! :) Ei siis ihme, että aamulla jännitti.

Hillan rautainen roga-kokemus oli suureksi avuksi, kun suunnittelimme reittiä puolen tunnin ajan ennen metsään lähtöä (suunnitteluajan sai itse päättää tunnin lähtöhaarukassa). Apuna oli huomiokyniä sekä lankaa, johon näpertelin solmut 2 km:n välein Killin autokyydissä paikan päälle. Ihan kaikkia rasteja ei lähdettykään hakemaan, mutta kaikki 9 ja 6 pisteen arvoiset sekä suurin osa 4 pisteen rasteista oli tarkoitus leimata. Kahden pisteen rastit jätettiin pääasiassa optioiksi lisäkoukkauksille, jos näyttäisi olevan aikaa ja voimia matkan varrella.

Solmutettu lanka ja huomiokynä apuna reitin suunnittelussa.
Otimme lähtökohdaksi 20 kilometrin kulkemisen, 5-6 km tuntivauhtia. Jossain vaiheessa tajusin, että se olisi pisin matka mitä olen tähän mennessä juossut metsässä yhtä soittoa. Ja tässä maastossa... sitä en uskaltanut ajatella sen kummemmin :D. Kartalle piirretyt reitinvalinnat syntyivät varsin jouhevasti neuvotellen, varsin yksimielisinä siitä, milloin otetaan polkua alle ja milloin mennään suoraan suunnalla.

Ensimmäinen rastimme oli hyvin lähellä lähtöä, ja sen löytäminen suoraan suunnitelman mukaisesti tuntui helpottavalta: tästä se lähtee, kyllä nämäkin rastit löytyvät! Kuljimme rastivälejä vuorotellen vetäen, välillä suuntaa tai maastonmerkkejä ääneen yhdessä varmistellen. Perässä tuleva ehkä muisti tarkistaa rastimääritteen. Alkumatkasta suurin osa rasteista löytyi ilman suurempaa etsimistä - vaikka rastipisteitä oli tiheiköissä, ja yksi jopa siirtolohkareen alla ryömittävän kokoisessa kolossa! Siinä oli vahvaa potentiaalia kaikkien aikojen hurjimmaksi kivirastiksi.

Seitsemännellä rastilla tuli ensimmäinen selkeä koukku, kun melko tyhjän rinteen kumpareet ja pienet jyrkänteet menivät sekaisin. Samoin useampikin rasti oli vierekkäisten tai päällekkäisten jyrkänteiden välissä, ja näissä kohdissa etsittiin välillä joko rastia tai riittävän turvallista reittiä sille. Erinäisiltä kiipeilysuorituksilta ei vältytty!

Valmiiksi kartalle piirretyn reittisuunnitelman toteuttaminen maastossa tuntui jännältä tavalliseen suunnistukseen verrattuna. Reittivalinnat on jo kerran mietitty eikä niitä tarvitse tehdä lennossa tai muistella, kun kartalla olevan punaisen viivan vilkaiseminen riittää. Joissain kohdissa arvioimme reittisuunnitelmaamme suhteessa maaston kulkukelpoisuuteen, mutta mitään isompia muutoksia emme tehneet.

Kauniin metsälammen kulmassa, kartan pohjoisimman rastin nurkilla Team SOSE ja Team Roca kohtasivat kulkien vastakkaisiin suuntiin, ja jälkikäteen vahvistui arvaus, että olimme kiertämässä rasteja päinvastaisessa järjestyksessä. Seuraavan kerran tavattiinkin maalissa.

Noin 5 ja 10 kilometrin kohdille merkityt tuntietapit saavutimme jonkin verran edellä aikataulusta. Alkuvauhti olikin reipasta, pari tuntia jaksoin juosta kunnolla. Sen jälkeen jyrkät nousut ja upottavat sammalmättäät alkoivat painaa jaloissa. Onneksi mukana oli riittävästi juotavaa ja energiageelejä. Olisin varmaan voinut tankata enemmänkin, jos olisin muistanut. Ihan joka rastiväli ei myöskään tarjonnut riittävän tasaista pohjaa juostessa syömiselle, kun siihen en ole vielä niin tottunut kaiken muun suunnistukseen kuuluvan multi-taskingin lisäksi.

Viimeistä neljännestä lukuun ottamatta vuorottelimme vetovastuussa, mikä tarjosi perässä tulevalle mahdollisuuden huoltoon sopivilla rastiväleillä. Itselleni vuorottelu tarjosi myös mahdollisuuden levähtää välillä suunnistuksen tuomasta puristuksesta ja yrittää pitää juoksu mahdollisimman rentona, jotta jaksaisin loppuun asti. Perässä juostessa oli hauska huomata, miten Hilla spurttasi aina kun tulimme polulle tai rastilippu tuli näkyviin. Jäin hetkessä monta metriä lisää :D. Loppua kohden kun väsyin, Hillan sininen juomareppu katosi välillä melko kauas puiden väliin, mutta yritin pitää oman vauhtini tasaisena enkä lähteä hötkyilemään.

Lappee-Jukolasta tuli flashbackeja muutamaan kertaan, kun raivasimme tietä tiheikössä ja kuusen oksat räpsyivät naamalle. Mudasta ei onneksi ollut tietoakaan, maasto oli vuodenaikaan nähden kuiva. Muutaman leveämmän ojan yli piti hypätä, mutta niistäkin pääsin yli jalkoja kastelematta. Keskimääräistä kuivempi suunnistusreissu siis. Kun maastoa ajattelee, se sopi käsittääkseni hyvin treeniksi ensi vuoden Joensuu-Jukolaa ajatellen: korkeuseroja ja raskaampaa pohjaa riitti.

Aika monennella avokallioiden jyrkännerastilla tuli reissun jättipummi. Nautimme nopeaa avokalliopolkua pitkin juoksemisesta ja molempien keskittyminen sattui herpaantumaan samaan aikaan, minkä seurauksena juoksimme rastikohdan ohi seuraavalle kallioalueelle. Liian moni asia täsmäsi vierekkäisillä kallioilla, olennaisimpana ehkä se, että ennen nousua avokallioille molemmissa kohdissa oli pohjois-eteläsuuntainen oja tai suojuotti jyrkänteen juurella. Kuten yleensäkin, jälkikäteen sitä ihmettelee erityisesti sitä, miten ei aiemmin tajunnut, että on aivan väärässä paikassa. Tällä kertaa siihen meni erityisen pitkään, haravoimme sinnikkäästi kallioaluetta rastin löytämisen toivossa. Suunnistava mieli toimii tehokkaasti sovittaakseen maastoa ja karttaa yhteen silloinkin kun ne eivät ihan sovi.

Vasta kun olimme palanneet takaisin siihen kohtaan mistä avokallioalueelle tulimme, ojan ja polun risteykseen jyrkänteen juurella, jostain hiipi ajatus. Risteyksessä ollut kivi ei tuntunut sopivan karttaan (mutta kiviähän riitti, ei niitä kaikkia muutenkaan ollut kartassa!), oja vaikutti selkeämmältä kuin se juotti, jonka varressa kuvittelimme olevamme, ojalle laskeva rinnepolku liian jyrkältä... Tulin katsoneeksi karttaa sillä silmällä, että mitä jos olisimmekin väärässä paikassa, olisiko lähellä vastaavaa. Ja niinhän se oli, olimme innoissamme juosseet avokalliolla 150 metrin päässä rastista ja liian jyrkkää rinnettä alas kuvitellen vasta seuraavaksi nousevamme oikeille kallioille. Olimme jo luovuttamassa koko rastin etsimisen, kun päätimme vielä testata tätä uutta hypoteesia ja käydä kurkkaamassa rastia edellisiltä kallioilta. Ja sieltähän se löytyi, juuri sellaisten jyrkänteiden kohdalta mistä pitikin.

Onneksi olimme niin hyvässä aikataulussa, että isokaan pummi ei aiheuttanut kovaa kiirettä maaliin, mutta voimia ja joustonvaraa se vei loppumatkalta. Haimme kaikki loput aikomamme rastit, mutta ylimääräisiin pisteisiin minulla ei ollut enää voimia.

Karttakiemuramme ja muuta statistiikkaa Hillan mittarista löytyy täältä ja kisan tulokset täältä. Matkaa kertyi lopulta 17,8 km ja aikaa kului 3:44:29. Sijoituksemme oli neljän tunnin sarjassa 24., 2 sijaa Team SOSEen perässä. Tähän väliin tulee pakollinen selittely: jos olisimme huomanneet, että lopun kävelypätkistä huolimatta ollaan tulossa maaliin vartti etuajassa, olisimme luultavasti harkinneet maalin lähellä olevan 4 pisteen rastin käymistä, vaikka tuntuikin, että olin jo juossut jalat alta itseltäni. Todennäköisesti olisimme selvinneet koukkauksesta alle 13 minuutin vaikka kävellen, noussseet tasapisteisiin Killin & Antin kanssa ja ajalla ohi! Jossittelu on aina yhtä mukavaa ja kirpaisevaa :D.

Jälkikäteen karttaa katsoessa keksii tietysti vielä parempia reittivalintoja - olisivatko ne sitten maastossa olleet toteutettuja parempia, se jää ikuiseksi arvoitukseksi. Lisäksi joissain kohdissa tulee mieleen, että karttaan valmiiksi piirretty reittisuunnitelma saattaa aiheuttaa sen, että maastossa edetessä ei enää helposti huomaa kartalta kiertoja, joissa voisi samalla napata optioksi jätetyn pienemmän pistemäärän rastin.

Roga on kyllä mielenkiintoinen laji ja parisuunnistus hauskaa vaihtelua! Täytyy kartuttaa omaa kuntoa ja kestävyyttä lisää, jotta voisi joskus osallistua pitempään, vaikkapa 8 tunnin rogaan.


Suunnistuskausi alkaa siis olla lopuillaan, mutta seuraava huippuhetki on jo huomenna, kun SM-kisat käydään kauden viimeisillä Iltarasteilla Kivikon vallihaudoilla. Kuka ottaa kiinnityksen Kuukkeliin seuraavaksi vuodeksi?