Treenikevään kohokohta: Suunnistusta ja Jukolatsemppausta Hannu Airilan kanssa

Torstaina 29.5. innostunut 15 hengen joukko SOSElaisia ja SOSEmielisiä täytti vapaa-ajankeskus Kuusijärven luentosalin Vantaalla, missä Suunnistusosasto Suunta Etelään jäsenet ja maajoukkuesuunnistaja Hannu Airila tapasivat ensi kertaa livenä. Tätä oli odotettu jo pitkään ja tunnelma taisi olla ovensuussa jopa hieman jännittynyt, mutta kun rennonoloinen Hannu toivotti meidät halauksin tervetulleiksi vapautui tunnelma välittömästi. Tästä tulisi hyvä ilta!

Esittelykierroksen jälkeen Hannu kertoi meille inspiroituneensa harrastelijatiimistämme kuullessaan viime talvena SOSEen Elinan ja Killin haastattelun Yle Puheen ’Mun Tiimi’ -sarjassa. Jutussa käydään läpi SOSEen syntyhistoriaa, innostusta suunnistuksesta yleensä ja mainitaanhan siellä ne kuukkelitkin. Hannu kertoi ajatelleensa haastattelua kuunnellessaan, että ”näiden tyyppien täytyy olla aika hullua sakkia, kun ovat noin innoissaan suunnistuksesta"

Yhteydenpito Hannun kanssa ja ajatus yhteisistä treeneistä sai alkunsa Twitterissä. SOSEen periaatteena on alusta alkaen ollut avoin viestintä ja halu kertoa myös muille kaikista mahtavista seikkailuista ja kommelluksista suunnistuksen ihmeellisessä maailmassa. Twitter on tähän erinomainen kanava ja tunnuksella @TeamSOSE operoivalle joukkueellemme onkin ollut luontevaa pitää yhteyttä @Airhannu'n kanssa juuri siellä. Talven ja kevään mittaan ehdittiin jutella SOSEeen tavoitteista #tonninjoukkoon, metsässä vaanivista uhista #kuukkelitkumoon ja käydä läpi kehitystavoitteita esimerkiksi yösuunnistuksen suhteen. Ja talvella syntyikin myös idea yhteisistä yösuunnistustreeneistä. Hannu löysi huippuliigan ja MM-katsastuksen välistä sopivan raon ja kutsui meidät Kuusijärvelle. Varsinaisen pimeän yön sijaan harjoitus päätettiin toteuttaa illansuussa ja lopputulos oli Jukola-henkinen Yösuunnistusharjoitus päivänvalossa.

Ennen varsinaista käytännön suunnistusosuutta SOSElaiset kuuntelivat hiljaa nelinkertaisen Jukola-voittajan opastusta valmistautumisesta Jukolaan, eri osuuksien ominaispiirteistä sekä Kuopio-Jukolaan erityisesti liittyviä vinkkejä. Kiitämme Hannua tästä erittäin hyödyllisestä katsauksesta Kuopion kisa-alueeseen, maastoon ja rataosuuksiin. Vinkit tulivat tarpeeseen ja henkisen valmentautumisen puolella sivuttiin myös vanhaa tuttua suunnistuksen kostoa. Erityisesti SOSEen uusi Jukola-pelikirja oli hieno ja tervetullut koonti siitä, mitä meidän kaltaisen joukkueen tulisi Jukolaan valmistautuessa huomioida. Nyt jaamme blogissamme tämän huippusalaisen pelikirjamateriaalin! #topsecret #tonninjoukkoon
KLIKKAA TÄSTÄ Team SOSEen Pelikirjaan

Tämän jälkeen olikin aika siirtyä luokkahuoneesta käytännön suunnistusharjoitusten pariin. Hannu oli tukijoukkoineen valmistanut Kuusijärven lähimetsiin kaksi rataa, joita innokkaat SOSElaiset lähtivät kiertämään. Hannu itse lähti lyhyempää rataa kiertävän joukon mukaan ja jakoi neuvojaan yösuunnistukseen liittyen – ja tulihan siinä iso määrä myös ihan perussuunnistukseen liittyviä vinkkejä.

Hannun joukoissa radan kulkeneet SOSElaiset muistelevat mieleen jääneen esimerkiksi, että
-keltainen läiskä kartassa on aukko. (Miten sen pienen aukon huomaa metsästä?)
-Maastoa kannattaa lukea (Olisipa yhtä hyvä kuin Airila)
-Isot kivetkin osaavat piiloutua hyvin (Entä sitten oikeasti pimeässä?)
Ennen kaikkea metsässä oli kiinnostavaa seurata pieniäkin reittiratkaisuja, joita maajoukkuesuunnistaja valitsee.

Hiki saatiin pintaan erityisesti pidemmällä radalla ja harjoituksen jälkeen oli aika pyyhkiä muutkin pölyt Kuusijärven mahtavassa savusaunassa. Taisi osa SOSElaisista pistäytyä myös itse Kuusijärvessä viilentymässä.

Saunan päälle oli Hannu parhaaseen pasteijatyyliin järjestänyt paikalle hienot tarjoilut ja tarjosimmekin hänelle mahdollisuutta liittyä SOSEeseen perinteistä pasteiosastojareittiä pitkin. Moni SOSElainen on noussut Jukola-joukkueeseen kunnostauduttuaan ensin pasteijaosastossa eli huoltojoukoissa. Saunan jälkeen oli hyvä kuivatella ja käydä vielä läpi spekutusta Jukolasta, MM-katsastuksista, huippuliigasta ja muutama suunnistusjuorukin kuultiin.

Illan päätteeksi kiitimme Hannua ikimuistoisesta illasta lähes suoraan painosta tulleella SOSEen t-paidalla ja pullollisella kuohuvaa. Yhteistyö tulee jatkumaan, Jukolan jälkeen on varmasti hyvä käydä yhteinen spekutus itse kunkin suorituksista Vehmersalmen metsissä ja käytännön harjoituksiakin saattaa tulla lisää. Kuten joku SOSElainen totesikin jälkeenpäin: ”Sopivasti hulluutta ja hyviä asioita tapahtuu!”

Kiitos Hannu vielä mahtavasta illasta – tällä flowlla SOSE suorastaan lentää Jukolan yössä!
Illassa oli sen verran paljon sisältöä, että pelikirjan antamia neuvoja analysoidaan varmasti vielä Jukolan jälkeenkin. Tekniikkavinkit ja tsemppaus ovat hyvässä muistissa! #tonninjoukkooon

Ps. Huumori yhdistää :)
SOSEessa on ollut tapana nauraa itselleen ja naurua on jaettua muillekin. SOSEen Elina on aikaisemmin avautunut pelostaan suuria kiviä kohtaan. Ilmeisesti tämä oli maajoukkueen miesten mielestä sen verran huvittavaa, että Airila ja Petteri Muukkonen muistivat Elinaa ja SOSEtta muun huumorin ohella tällä oivallisella MM-tason kettuilulla:


Linkkejä:
Hannu Airilan kotisivut
@AirHannu Twitterissä
Petteri Muukkosen kotisivut
Kuusijärven ulkoilualue

Hannu Airila vei meidät metsään! Katso kuvat!

Helatorstain (ja koko kevään) suunnistushuipennus oli Hannu Airilan (tuttavallisemmin @AirHannun) TeamSOSEelle vetämä Jukola-sparraus Vantaan Kuusijärvellä. Oheinen fiilistelydokumentaatio illasta koostettiin SOSElaisten valokuvista ja muista tallenteista. Viimeistely jäi Magiston huoleksi.

Kuvissa näkyy hymyilevää porukkaa, eikä ainakaan tässä päässä ole hymy päässyt vielä hyytymään. Näillä fiiliksillä #kohtijukolaa ja #tonninjoukkoon!

Muut saavat kertoa tarkemmin miten treeneihin päädyttiin, mitä opittiin ja kuinka Hannun tarjoilut pärjäsivät SOSEen pasteijaosaston vertailussa. Myös saamamme timanttinen #tonninjoukkoon-prezi löytynee blogista pian.

Hannu, olet meidän sankari! Kiitos!

Hirvi sekoitti pakan - ja muita koottuja selityksiä

Olen kuluvana keväänä saanut suuren kunnian osallistua SOSEen oivalliseen suunnistusporukkaan aikaisempaa aktiivisemmin ja ompa tässä saanut jo sovitella tiimin kisapaitaakin harteilleen Jukola-osuudelle. Kiitos jo nyt kivoista treeneistä, upeista spekuloinneista, some-fiilistelyistä ja tiimihengen nostatuksesta!

Ensimmäisen suunnistusviiteryhmäni Supervenlojen harjoituskauden avaus venyi eiliseen ja kautta historian ensimmäiseen (ja toistaiseksi viimeiseen) yhteiseen suunnistustreeniin. Kevään helteisimmän lauantain olisi toki voinut aloittaa muutenkin kuin lämpöhalvaantumalla Espoon takametsien kaatopaikalla - mutta itse en ihan heti keksi mitään parempaa.

+30 astetta, 10 rastia ja 5 kilometriä alkoi ensimmäisellä hitaalla mutta tarkalla rastivälillä hyvissä suunnistustunnelmissa. Kakkosvälillä tossut kuitenkin pysähtyivät kuin seinään kun uljas hirvilehmä veti etuviistosta ohi alle 50 metrin päästä. Jukola-hengessä kuvittelin jo itseni kiipeämässä turvaan suuren lohkareen päälle; yllätys oli kuitenkin sen verran suuri, etten edes tajunnut etsiä lohkaretietoja kartalta. Odoteltuani tovin mahdollisia perässä tulevia vasoja jatkoin ajatukset täysin hukassa kohti kakkosta reippaasti hakkuuaukion laitoja pummaillen. Kolmonen löytyi, mutta nelosta kohti mennessä oli silmäkulmiin ehtinyt ilmestyä jo mielikuvitushirvi ja toinenkin, ja jouduin toteamaan tehneeni reippaan 360 asteen kierroksen takaisin kiintopisteenä olleelle tielle. Lämpö uuvutti ja ensimmäinen luovutus ikinä kävi mielessä. Maanantaina Solvallassa lanseeratun "ei luovuteta" -moton siivittämänä päätin etsiä vielä yhden rastin - ja sitten vielä yhden. Lopulta pääsin kuin pääsinkin takaisin kartalle ja loput välit sujuivat melko tarkasti. Lauantain itärastit ovat maanantaisilta iltarasteilta suunnistusoppinsa saaneelle aina yllätys, kun rastilippuja ei juuri näy ennen tarkkaa saapumista rastille. Hyviä, kivoja ja hyödyllisiä harjoituksia tosin molemmat! Ensimmäisen kerran jouduin kuitenkin toteamaan, ettei jaloista löytynyt helteessä voimaa ottaa loppukiriä viimeiseltä rastilta maaliin vaikka reittikin oli helppo ja periaatteessa nopea juosta.

Lauantain tuloksessa hävittiin hirven mitalla voittajille sekä suunnistuksessa että jalalla. Oma arvio ajasta osui kuitenkin minuutin tarkkuulla ja paremminkin olisi kenties ilman hirvikaveria mennyt. Myös kaksi muuta supervenlaa jakoi kokemukseni hirvibongauksesta. Parkkiksella havaintoamme epäillyt vanhemman liiton suunnistajaherra ("leidit hei, se oli peura"), saikin kolmiäänisen ja varmaa lajituntemusta osoittavan tyrmäyksen.

Kuukkelit, käärmeet, hirvet - mitäs seuraavaksi? Bring it on, suunnistus!

Edit: Ja mahtavaa, että myös Supervenlat palaa taas metsiin ja Venla-geimeihin; on ilo olla osa molempia huippusuunnistusyhteisöjä!

Mitä ajattelin tänään metsässä eli miksi vihaan suunnistusta

Tänään Solvallassa ei kaikki mennyt ihan putkeen. Metsässä oli 5/7 Soseen jäsenestä ja yks jos toinenkin kirosi maalissa ukkosen, sateen ja helteen värittämää suunnistusiltaa. Elina ja Murre kirjasivat tuntojaan tuskien taipaleen jälkeen:

E: "nilkka, AU! nilkka, AU! nilkka, AU! nilkka, AU! nilkka, AU! nilkka, AU! nilkka, AU! nilkka, AU!"

M: "jaksanko juosta? kokeillaan. ei kauheen kevyeltä tunnu, onkohan allergiaoireita vai mitä."

E: "kivasti sääriluu napsahti tuohon kallion reunaan; fiilistä ei voi oikein kuvailla, jos ei ole itse kokeillut"

M: "nyt jo hiertää varpaissa. note to self: ei näitä sukkia enää suunnistusmetsään."

E: "pitääköhän nastat tässä märällä sammalkalliolla? no ei!"

M: "pitääköhän nastat tässä märällä sammalkalliolla? no ei!"

E: "mikäköhän toi fiilis tuossa vasemmassa polvessa on? hmmm..."

M: "polvi kestää yllättävän hyvin. taino, ei tämä vauhti kummoinen ole. uskaltaisikohan juosta lujempaa? ai ei. no löntystellään sitten."

E: "miksi ihmeessä olen täällä? tai siis, missä tarkalleen ottaen olen?"

M: "tossa oikealla ei näy jyrkkää kalliota vaan suota. en siis ole siinä missä luulen olevani. missä tarkalleen ottaen olen? pakko kysyä seuraavalta vastaantulijalta, nyt on liikaa vaihtoehtoja. en todellakaan ollut siellä missä luulin."

E: "miksi täällä ei ole juomarasteja?"

M: "miksi täällä ei ole juomarasteja?"

E: "et kait vakavissasi peesaa mua?"

M: "löytyihän se rasti viimein. teki mieli jo antaa periksi."

E: "onkohan punkkeja jo? hirvikärpäset tulee kait vasta loppukesästä? no nyt mua kutittaa hiuksista!"

M: "aurinkoa kohti. juokse aurinkoa kohti. siellä se rasti on. no hitto, nyt häikäsee liikaa."

E: "aaaah, suo! parasta, kun saa uittaa jalat suossa... siis mitä vi**ua! ?!"

M: "suo! pitäiskö kiertää? eiku yli vaan. jahas, tää olikin tälläistä mutavettä. kiva."

E: "miksi suunnistan, vaikka joudun sen takia pitämään mustia sukkahousuja duunissa kesähelteilläkin, kun on jalat kokoajan niin vekeillä. PLUS en oikeastaan tarvitsisi edes autoa, jos en suunnistaisi. siis miksi?"

E: "nyt mulla on nälkäkin."

M: "nyt mulla on nälkäkin."

E: "mikäköhän näissä mun jalkapöydissäkin on, kun tollei kivasti sattuu?"

E: "ai ei se ollutkaan vielä tää mäki, jolle mun piti kiivetä. no kiva!"

M: "jahas. ai tollanen reitinvalinta. aika fiksu. tää mun oma olikin siitä erikoinen että sain nousta tuon mäen. vaikka toki sen olisi voinut kiertääkin."

E: "pitääkin muistaa desinfioida haavat tänään. taitaa muuten olla eka kerta kun sormista tulee verta suunnistaessa. kiva sillekin!"

M: "mikäs polku tämä tämmöinen on? oikeaan suuntaan se näyttää menevän. tavallaan. ihan huvikseen tässä kierrän pienen mutkan kun tämä on niin kivaa. not."

E: "jos juoksen tätä samaa kallion reunaa edestakaisin, niin ehkä se rasti taianomaisesti ilmestyy tähän. vai?"

E: "jaahas, kauankos toi metrinen oksa on raahautunut mun mukana?"

M: "onneks ei enää sada. tai satais vaan. pirun kuuma ja törkee hiki. joko ollaan maalissa?"

E: "no joojoo, juoskaa vaan ohi, senkin kuivankesänoravat!"

Suunnistajan luontosuhde

On ehkä käynyt ilmi, että SOSElaiset ovat löytäneet lajin vasta kypsemmällä iällä. Suurin osa porukastamme on sisäsiistejä toimistotyöläisiä, joiden koulutustausta on yhteiskuntatieteellinen. Metsä on siis meille vähän jännittävä ja eksoottinen kokemus. Yksi nimeltä mainitsematon jäsen pelkää isoja kiviä (kolmiolohkareet, ei hyvä). Toisen kauden pääsuorituksen pysäyttää metsäpolulla kohdattu kuukkeliperhe.

Niinpä huhtikuun alkupuolella, kun kävin Iltarasteilemassa Herttoniemessä itsekseni vasta loppuviikosta, oli pakko ottaa iisimmin (talvikunnolla ei mitään osuutta asiaan) ja pysähtyä nappailemaan kuvia. Aurinko paistoi, tirpat tsirputtivat ja kasveja puski kaikkialla esiin. Nättiä!

Eka parit vuokot. Huom., huhtikuun alkupuolella! Vuosi sitten samoilta rasteilta tuli tällainen tarina.

Kukkuluuruu! Ylläritaidetta löytää jos poikkeaa polulta.

Löydä kuvasta rasti! Kevät ja syksy, palkitsevia aikoja mennä metsässä. Ja tällainen maasto on henkilökohtainen suosikkini.

Ihan mahtavia nämä, kuin keijujen kerrostalo. Kääpiä, ehkä?

Tässä olisi pitänyt olla rasti. Nappasin kuvan todisteeksi narusta, joka on identtinen muiden rastien kiinnitysnarun kanssa (tarkistin!) Teoriani on, että alueella palloilevat lintubongarit ovat poistaneet rastin, ettei heidän bongausrauhansa häiriintyisi. Erheellistä ajattelua bongareilta, tämäpäs sai suunnistajan pyörimään ympyrää monta minuuttia kallion ympäri, pelottaen kaikki tirpat puista tiehensä. Ihan vähän tuli pahaa silmää bongareilta, pahoittelen aiheuttamaani häiriötä.

Tästä on mennyt suunnistaja. Kuvassa myös rasti.

Fotogeenisiä nilkannyrjäyttäjiä!

Komiat maisemat Hertsikasta Viikin suuntaan

Jukola-kammassa kuukausi jäljellä. Kuntoa ehtii vielä hakea iltarasteilla ja HS:n firmaliigassa, jossa työpaikan joukkue vetää vähän omaan tasoon nähden tarpeettoman kovassa sarjassa (ne onkin jotain luonnontieteilijöitä kaikki ja tuijottavat karttoja ja korkeuskäyriä työkseen). Treenikauden huipentuma on tietysti Hannu Airilan SOSEelle pitämä helatorstain harjoitusilta, josta varmaan tullaan kuulemaan vielä kaikissa mahdollisissa kanavissa. Stay tuned!

SOSE - Kohti Kuopiota

Kuopio-Jukolaan on tänään kisalaskurin mukaan tasan 40 päivää. 14 000 ilmoittautuneen raja rikkoutui tänä aamuna. SOSE on valmis.

Kevätrastit ovat täydessä tohinassa ja ryske metsässä sen mukainen. Suunnistus kuntoilumuotona on kasvattanut suosiotaan viime vuosina hurjasti eikä hiipumisesta näy merkkejä - kartat loppuvat kuntorasteilla kesken ja leimausta saa jonotella kuin ruuhkabussissa. Huikeaa! Myös SOSE on edelleen ilokseni elinvoimainen, ei mikään itsestäänselvyys sekään. Tämän vuoden Jukolatiimi on alkanut hahmottua ja onneksemme saamme täydennystä Supervenlojen Riikasta. Iso kysymys lieneekin, saadaanko tällä kertaa lisäksi Venloihin joukkue kasaan.

Pikainen SWOT-analyysi tähän kohtaan:

Vahvuudet: KOKEMUS & YHTEISHENKI. No doubt. Vara-akkuja hankittu ipadeihin.
Heikkoudet: SOSEen runko on kapea, viime hetken loukkaantumisiin ei varaa..?
Mahdollisuudet: Maasto on kuulemma vaikea ja hidaskulkuinen ja voittajienkin kokonaisaika tulee olemaan 2000-luvun hitaimpia. Jos juoksuvauhti ei ole meidän ykkösaseemme, pitäisikö tämän kääntyä SOSEen eduksi?
Uhat: Onko kisamaasto kuukkelien reviirillä?

Kuopio here we come!

Alustavat, huom alustavat osuuspläänäilyt:

Jukola
1. Anna
2. Elde
3. Tommi
4. Ilari
5. Saara
6. Riikka
7. Murre

Venlat
1. Riikka
2. Elde
3. Aku
4. Jonna

Vielä on tosiaan monet hyvät kuntorastit ennen kesän kohokohtaa ja sokerina pohjalla tietysti AirHannun yösuunnistustreenit Kuusijärvellä. Onnittelut vielä täältäkin Hannulle ja koko tiimille Tiomilan voitosta. Mitenköhän tuonne Ruotsiin oikein mahtaisi päästä kisaamaan..? :)
-Tommi

Suunnistus(sekoilu)kausi on avattu!

Korkkasin metsäsuunnistuskauden – tai niin luulin - viime keskiviikkona Vantaalla Pihkaniskojen aluerasteilla. Rastit paljastuivat katujuoksukisaksi, jonka suurin haaste oli itse juoksemisen lisäksi röökaavien vantaalaisten väistely. (Anteeksi nyt vaan, mutta Koivukylässä tupakoidaan hämmästyttävän paljon!) Ihan vakavasti ottaen, 5 kilometrin rata oli siten hyvin tehty, että melko monet rastipisteistä oli onnistuttu saamaan vähän poluista sivuun puistoihin ja metsiin, mikä piti homman mielenkiintoisena. Aikaa vitosella vierähti noin 43 minuuttia, ja yhden höpöpummin lisäksi jokaisesta sekunnista voi syyttää vain ja ainoastaan kuntoa. Sen verran helppo rata oli.

Torstaina suuntasin auton keulan kohti Järvenpäätä ja Keski-Uusimaa-rasteja. Koska jalat olivat lähes shokkitilassa edellisen päivän juoksupyrähdyksen takia, päätin ottaa kevyesti kolmosen radan. Jälkikäteen tämä osoittautui kohelluksen määrän huomioiden hyväksi ratkaisuksi. Pari ensimmäistä rastia meni hyvin, kunnes sorruin klassiseen pururatamaastomokaan. Jos haluat tehdä moisen, niin alla ohjeet:

1.       Tule metsästä purtsille,
2.       Oleta olevani jossain aivan muualla kuin missä todellisuudessa olet,
3.       Lähde juoksemaan suuntaan x,
4.       Kieltäydy itsepintaisesti katsomasta kompassia,
5.       Kiroile mielessäsi – tai vaihtoehtoisesti ääneen - vanhentunutta karttaa, kun rakennuksia alkaa näkyä siellä, missä niitä ei kartan mukaan pitäisi olla, ja
6.       Taputa itseäsi olalle.

Hahahaha. Myöskään yritykset korjata virhettä eivät kestäisi päivänvaloa, joten en todellakaan aio jakaa gps-koordinaatteja osana tätä blogausta. Kolmosen lastenradalla noin viiden minuutin pummista huolimatta voi päästä melkein kymppisakkiin, mikä on tietenkin hassua. Lisäksi lohtushoppailin rastien jälkeen Suunnistajan Kaupan –pakettiautosta itselleni uudet Boldit, joten reissusta jäätiin tiliä lukuun ottamatta plussan puolelle. Valitsin muuten turkoosien kenkien sijasta musta-keltaiset unelmat ihan vain siksi, että niissä on sitä luotiliivimateriaalia (kevlar?).

Helsingin Suunnistajien iltarastikausi starttasi tänään Pirkkolassa, mikä oli hyvä muistutus myös maksaa seuran jäsenmaksu. Porukkaa oli kuin Jukolassa, ja auton saaminen parkkiin kesti tovin ja vaati ripauksen luovuutta. Lähdin metsään vasta juuri lähdön sulkeutumisen aikoihin, minkä ansiosta suunnistaessa sai olla melko rauhassa. Käytössä rasteilla oli ilahduttavasti Pirkkolan pohjoispuolelle keskittyvä Pirkkola-Paloheinä -kartta, ja valitsemallani kutosen radalla ”sai” jopa kiivetä Paloheinän mäen päälle. Rata oli ihan parhaimmasta päästä, mitä olen Pirkolasta käsin koskaan mennyt, ja rastejakin kutosen pätkälle oli saatu mahtumaan kivat 17 kappaletta. Paloheinän päässä näkyi lisäkseni lähinnä ”kuivan kesän orava” –mallistoa, joten ei varsinaisesti tarvinnut töniä jengiä tieltä metsässä. Matkalle mahtui yksi ihan naurettava kierto, ajoittaista sekoilua juoksu/vallihaudoissa, enkä myöskään jaksanut juosta niin kovaa kuin mieleni olisi tehnyt. Lopussa pääsin kuitenkin loppukireilemään kanssasuunnistajan kera, minkä ansiosta rata meni ”reilusti” alle tunnin.

Nyt kolmen suunnistuksen jälkeen on hyvä muistuttaa itseään asioista, joiden avulla voi parantaa suunnistussuorituksiaan ja pärjätä rasteilla. Lista on suurin piirtein tällainen:

1.       Katso kompassia.
2.       Lue karttaa.
3.       Juokse!

Nämä asiat yritän pitää jatkossa mielessäni ja kannustan siihen myös muita Soselaisia. Aikuisempina vuosina Soseen kauden päätavoitehan on ollut kesäkuussa Jukolassa, mutta tänä vuonna se on jo helatorstaina, kun AirHannu järjestää Soseelle suunnistustreenit. Siellä pitäisi olla sitten sen verran tikissä, ettei tarvitse hävetä ihan kamalasti. Jihuuuuh!