maanantai 7. huhtikuuta 2014

Suunnistus(sekoilu)kausi on avattu!

Korkkasin metsäsuunnistuskauden – tai niin luulin - viime keskiviikkona Vantaalla Pihkaniskojen aluerasteilla. Rastit paljastuivat katujuoksukisaksi, jonka suurin haaste oli itse juoksemisen lisäksi röökaavien vantaalaisten väistely. (Anteeksi nyt vaan, mutta Koivukylässä tupakoidaan hämmästyttävän paljon!) Ihan vakavasti ottaen, 5 kilometrin rata oli siten hyvin tehty, että melko monet rastipisteistä oli onnistuttu saamaan vähän poluista sivuun puistoihin ja metsiin, mikä piti homman mielenkiintoisena. Aikaa vitosella vierähti noin 43 minuuttia, ja yhden höpöpummin lisäksi jokaisesta sekunnista voi syyttää vain ja ainoastaan kuntoa. Sen verran helppo rata oli.

Torstaina suuntasin auton keulan kohti Järvenpäätä ja Keski-Uusimaa-rasteja. Koska jalat olivat lähes shokkitilassa edellisen päivän juoksupyrähdyksen takia, päätin ottaa kevyesti kolmosen radan. Jälkikäteen tämä osoittautui kohelluksen määrän huomioiden hyväksi ratkaisuksi. Pari ensimmäistä rastia meni hyvin, kunnes sorruin klassiseen pururatamaastomokaan. Jos haluat tehdä moisen, niin alla ohjeet:
1.       Tule metsästä purtsille,
2.       Oleta olevani jossain aivan muualla kuin missä todellisuudessa olet,
3.       Lähde juoksemaan suuntaan x,
4.       Kieltäydy itsepintaisesti katsomasta kompassia,
5.       Kiroile mielessäsi – tai vaihtoehtoisesti ääneen - vanhentunutta karttaa, kun rakennuksia alkaa näkyä siellä, missä niitä ei kartan mukaan pitäisi olla, ja
6.       Taputa itseäsi olalle.

Hahahaha. Myöskään yritykset korjata virhettä eivät kestäisi päivänvaloa, joten en todellakaan aio jakaa gps-koordinaatteja osana tätä blogausta. Kolmosen lastenradalla noin viiden minuutin pummista huolimatta voi päästä melkein kymppisakkiin, mikä on tietenkin hassua. Lisäksi lohtushoppailin rastien jälkeen Suunnistajan Kaupan –pakettiautosta itselleni uudet Boldit, joten reissusta jäätiin tiliä lukuun ottamatta plussan puolelle. Valitsin muuten turkoosien kenkien sijasta musta-keltaiset unelmat ihan vain siksi, että niissä on sitä luotiliivimateriaalia (kevlar?).
Helsingin Suunnistajien iltarastikausi starttasi tänään Pirkkolassa, mikä oli hyvä muistutus myös maksaa seuran jäsenmaksu. Porukkaa oli kuin Jukolassa, ja auton saaminen parkkiin kesti tovin ja vaati ripauksen luovuutta. Lähdin metsään vasta juuri lähdön sulkeutumisen aikoihin, minkä ansiosta suunnistaessa sai olla melko rauhassa. Käytössä rasteilla oli ilahduttavasti Pirkkolan pohjoispuolelle keskittyvä Pirkkola-Paloheinä -kartta, ja valitsemallani kutosen radalla ”sai” jopa kiivetä Paloheinän mäen päälle. Rata oli ihan parhaimmasta päästä, mitä olen Pirkolasta käsin koskaan mennyt, ja rastejakin kutosen pätkälle oli saatu mahtumaan kivat 17 kappaletta. Paloheinän päässä näkyi lisäkseni lähinnä ”kuivan kesän orava” –mallistoa, joten ei varsinaisesti tarvinnut töniä jengiä tieltä metsässä. Matkalle mahtui yksi ihan naurettava kierto, ajoittaista sekoilua juoksu/vallihaudoissa, enkä myöskään jaksanut juosta niin kovaa kuin mieleni olisi tehnyt. Lopussa pääsin kuitenkin loppukireilemään kanssasuunnistajan kera, minkä ansiosta rata meni ”reilusti” alle tunnin.

Nyt kolmen suunnistuksen jälkeen on hyvä muistuttaa itseään asioista, joiden avulla voi parantaa suunnistussuorituksiaan ja pärjätä rasteilla. Lista on suurin piirtein tällainen:
1.       Katso kompassia.
2.       Lue karttaa.
3.       Juokse!

Nämä asiat yritän pitää jatkossa mielessäni ja kannustan siihen myös muita Soselaisia. Aikuisempina vuosina Soseen kauden päätavoitehan on ollut kesäkuussa Jukolassa, mutta tänä vuonna se on jo helatorstaina, kun AirHannu järjestää Soseelle suunnistustreenit. Siellä pitäisi olla sitten sen verran tikissä, ettei tarvitse hävetä ihan kamalasti. Jihuuuuh!

1 kommentti:

  1. Hyvähyvä. Ens maanantaina oma kauden aloitus, jaiks!

    VastaaPoista