Juoksujärjestys päätetty

Tänään 16 päivää Jukolaan ja jännittää jo ihan sikana.

Illan järjestäytymiskokouksessa (kiitos Murre!) päätettiin yksi Jukola-viestin tärkeimmistä asioista: juoksujärjestys. Se on seuraavanlainen:

1. Killi (12,8 km, valoisa/hämärä)
2. Tommen (12,8 km, pimeä)
3. Lasse (14,1 km, pimeä)
4. Anna (7,8 km, hämärä/valoisa)
5. Aku (8,2 km, valoisa)
6. Murre (10,3 km, valoisa)
7. Elina (15,2 km, valoisa)

Oikeus muutoksiin tietenkin pidetään, ja etenkin kakkos- ja ankkuriosuudet voivat vaihtaa vielä paikkaa. Järjestys pitää lukita lauantai-aamuun klo 10 mennessä.

Killi ottaa varman startin ja pääsee nauttimaan lähtöhuumasta, jota tänään taas katselimme Youtubesta (Youtuben suunnistusvideot - aina yhtä hyvää settiä!). Alkua seuraavat kaksi vaativaa pimeäosuutta, joista selviämme Tommenin ja Lassen ansioista.

Meidän tapauksessammehan todennäköisesti ainakin viimeiset neljä tai mahdollisesti jopa viisi viimeistä suunnistajaa lähtee metsään yhteislähdössä klo 9 sunnuntai-aamuna. Silloin on siis hyvä aika kannustusjoukkojen saapua paikalle! Vink vink!

Murre hoitaa pidemmän, tokavikan yli 10 km osuuden varmoilla suunnistustaidoillaan, ja jo kaksi Vuoden suunnistaja -palkintoa pokannut Elina saa kunnian juosta ankkuriosuuden, jonka kesto on nykyvauhdeilla arviolta viisi tuntia.

Näitä sitten varmaan sumplitaan vielä moneen kertaan, mutta olen erittäin tyytyväinen jo tähänkin suunnitelmaan.

Ja sitten toiseen tärkeään asiaan, nimittäin kisa-asuihin. Soseen kisa-asujahan on suunniteltu huolella jo kahden vuoden ajan. Jo ensimmäisissä pikkujouluissa nähtiin asuista futuristisimmat prototyypit ja suunnitelmia on riittänyt sen jälkeenkin. Lämmöllä muisteltiin tänään sitä talvi-iltaa Killillä, kun soviteltiin Terminator-housuja päällemme.... Ihan hyvä, ettei tilattu sitä useamman kymmenen kappaleen minimierää, kun tänään saatiin juuri ja juuri seitsemän hengen joukkue kasaan. Siinä olisi ollut meille suunnistushousuja ja -paitoja koko loppuiäksi.

Kaiken tämän suunnittelun ja puntaroinnin jälkeen kisa-asuksi on valikoitunut mitä tahansa kasaripinkkiä. Soseen siis tunnistaa metsässä/kehällä harhailemassa pinkistä vaatetuksesta. Myös kannustusjoukot voivat pukeutua samaan väriin.

Myös tiimibuffit ovat buffikomitealla työn alla. Miettikääpä miten hienot buffit saa kahdessa vuodessa aikaan! HIENOT.

Värivalinnastapa eivät kaikki joukkueen jäsenet vielä tiedäkään (terkut vaan pojille ja niille, jotka lähtivät tänään aiemmin kotiin!), mutta, kuten kaikessa joukkueen toiminnassa, tämänkin päätöksen taustalla on painavat järkisyyt. Syynä ovat tietenkin suunnistuskengät, jotka ostin keväällä siinä toivossa, että alkaisin pitää suunnistuksesta. No en alkanut, mutta onpa ainakin hyvä syy pistää kenkulit jalkaan ja alkaa olemaan ihan Soseessa. 16 päivän kuluttua. Jäiks.

PS. Olen äärimmäisen huojentunut piirakkaosaston ilmaantumisesta järjestäytymiskokoukseen tänään. Mahtavan viestijoukkueen lisäksi meillä on aivan mahtavat huolto- ja kannustusjoukot! Kaikki henkinen ja fyysinen tuki onkin tarpeen, eli myös kaikki kaverit on tervetulleita sitten kisapaikalle  kannustamaan ja hengaamaan (lisätietoja täällä). 

Superurheilupäivä!

Eilisen Helatorstain veroista urheilupäivää ei ole koettu SOSEessa ja koko Suomessa piiitkään aikaan. Elina ja Aku kävivät pokkaamassa sijoitukset kympin joukossa Lohjan Prisma-rasteilla, lätkäkisoissa Suomi selvitti tiensä mitalipeleihin tiputtamalla USAn 8 sekuntia ennen päätössummeria ja illan päätteeksi SOSEen rohkeimmat uskaltautuivat Paloheinään yösuunnistustreeneihin.

Niin pitkään kuin ihminen on maapallolla vaeltanut, etsinyt ruokaa ja majapaikkaa, on hän taivaltanut päivällä ja leiriytynyt yöksi. Siinä on ihan pointtinsa. Pimeässä metsässä nimittäin näkee aika vähän.

Tapasimme Satun kanssa Murren ja Lassen Paloheinän majan parkkiksella klo 22. Paikalla oli joku kolmaskin auto, mutta siellä ilmeisesti vain myytiin huumeita. Viritimme otsalamput päähän ja lähdimme 3km radalle huipun juurelta. Metsä pimeni juuri sopivasti n. 22.30 eikä ilman lamppua olisi sinne ollut mitään asiaa. Oli hämmentävä huomata, että vaikka itselläni oli lainassa Elinan prolamppu, jonka valoteho oli loistava, ei perusmetsässä nähnyt juuri 10 metriä pidemmälle.

Yöosuuksilla suunnan ottaminen korostuu. Kompassia täytyisi katsoa koko ajan, samalla tarkkailla minne astuu ja vielä sitten väistellä oksia ja muuta. Pari kertaa tiputtiin suunnasta, mutta useimmille rasteille tultiin aika tosi nätisti. Jukolassa tosin ei samanlaisia varmoja maastomerkkejä tule olemaan, joten oman sijainnin täytyy olla koko ajan tiedossa. Aikaa kului 1h13min, suoritus oli siis rauhallinen ja tarkkaileva.

Yötreenimme oli mahtava kokemus ja todella tärkeä Jukolaa ajatellen. Pienet tekniset häiriöt lampussa, liekö kosteudesta johtunut kosketushäiriö, sotkivat ajoittain keskittymistä, mutta siihenkin täytyy osata varautua. Toivottavasti ehditään vetää vielä toiset yötreenit, mielellään ei sateessa. :) GO SOSE!! 

53 päivää Jukolaan

Kisat kutsuu!

Tämä on pieni askel ihmiskunnalle, mutta sitäkin suurempi minulle henkilökohtaisesti. Ilmoittauduin juuri elämäni ensimmäisiin suunnistuskilpailuihin, FinnSpringiin. KRÄÄH.

Tarkoituksena on tietenkin suorittaa vakoilua Jukolan lähimaastossa ja seurata hieman, mitä kisoissa tapahtuu. Itse Jukolassa on kuulemma vähän omanlaisensa systeemit, mutta ei siitä kisakokemuksesta varmaan haittaakaan ole.

Reitin pituus on 6,1 km ja kilpailukutsussa maastoa kuvaillaan uusimaalaiseksi, vaihtelevaksi, vaativaksi (jäiks!) ja pääosin hyväkulkuiseksi kalliomaastoksi. Tulee ihan Velskola mieleen. Tavoitteena on löytää metsästä kaikki 14 rastia.

Myös Ellu on tulossa mukaan kisaan, mutta tapahtumassa on myös kuntorastit ja kyytiin mahtuu. Saataisko Soseesta isompikin porukka haistelemaan kisatunnelmaa? Huoltojoukotkin on tervetulleita - bajamaja ja diskopallo mukaan!

Ja jos löydän kaikki rastit, tarjoan maalissa pillimehut!

Mitä ajattelin tänään?

Henkinen lataus olikin valtava, kun suuntasin tänään kohti Paloheinän iltarasteja. Edellisestä kerrasta jääneet muistot eivät olleet järin lämpimiä, eikä suunnistusta ole tullut harjoiteltua kuin kerran talven aikana korttelirasteilla. Pelkäsin, että joutuisin taas palaamaan metsästä itkua tuhertaen.

Alku lähtikin lupaavasti innosta kirmaillen, mutta sitten se alkoi. Oikaisin (virhe #1) innoissani ja parin rastin jälkeen kirmasin pururataa vauhdilla eteenpäin sen kummemmin suunnistamatta (virhe #2). Ylläripylläri olin hetken kuluttua eksyksissä.

Se tunne, kun on eksyksissä Helsingin PALOHEINÄSSÄ. Voi *****.

Siitä se sitten alkoikin, kirosanojen rytmittämä liukastelu sohjossa ja rämpiminen märässä umpihangessa, jääkylmissä soissa ja mutavellissä. Mulppailu.

Vitutti. Ihan tyhmä harrastus. En kyllä lähde minnekään p****leen Jukolaan. Aivan älytön ajatus! Pitääkö tästä uida yli?! No ***** uidaan! No missä se h******n rasti nyt oikein on?!

Loppua kohden sain kuitenkin pääni koottua ja rastitkin alkoivat löytyä. Lopussa oli jopa mukavaa niissä mutaläärykohdissa. Painelin läpi, kun kengät (ja muut vaatteet) oli valmiiksi märät, eikä millään ollut enää mitään väliä.Melkein pääsin yhden kovan näköisen suunnistajan edelle, melkein!

Ja kun sitä pientä tulosliparetta tarkastelee, niin eihän se niin hullusti mennyt. Pari rastiväliä meni vähän pummaillessa, mutta muuten meikäläiseltä aivan hyvä suoritus. Nelosen rata aikaan 1:01:14. Olisi voinut mennä huonomminkin.

Kohti Jukolaa 2012

Puolen vuoden odotus päättyi jälleen kun Iltarastit käynnistyivät talven jälkeen omalta osaltani ex tempore -rasteilla Herttoniemessä. Toisen pääsiäispäivän rasteille lähdin suoraan juhlapöydästä, joten valitsin lyhyehkön 4 km radan. Puolivälissä reittiä tossut läpimärkinä keskellä lumisohjoa totesin, että sprinttirata olisi sittenkin ollut parempi valinta.

Keli oli älyttömän raskas ja sisälsi korkeita nousuja, mistä kertoo myös voittajan aika 52.46. Itse päädyin sijalle 20/43, vaatimattomalla ajalla 1.16.44. Kymmenisen minuuttia olisi ollut mahdollista ilman paria pummia tiputtaa ajasta, mutta kauden avaukseksi tulos oli keskinkertaisen tyydyttävä.

SOSE on ilmoittanut joukkueen Jukolaan ja juoksuosuuksia pitäisi alkaa pikkuhiljaa jakaa. Yöosuus sekä ankkurin 15 km:n taival lienevät haastavimmat, mutta onneksi kokemusta on jo kerätty kahden kauden ajan. Nähdään rasteilla, h-hetkeen tänään enää 67 päivää! :)

Kiitos pikkujouluista!

Kiitos jälleen aivan mahtavasta Jukola-gaalasta!  Olen tosi iloinen tästä superhauskasta projektista ja teistä, tyypit! 

Miten SINÄ vietät viikonloppuiltasi?

Kiitos ja onnea Vuoden Suunnistajalle Murrelle ja hänen edeltäjälleen Elinalle Jukola-tietokilpailusta! 

Voittajajoukkueen on helppo hymyillä. Mutta missä on Killi?! <3

Annan viinilasin tilalla kuuluisi olla konpanssi.

Hauskaa joulua kaikille!