Lappee-Jukola tarjosi mutaa, savea, vettä, tuulta ja myrskyä. Tämä selvästi sopi meille, sillä Sose ylsi kaikkien aikojen parhaimpaan sijoitukseensa. Jihuuuuh! Mahtijoukkueemme lopullinen sijoitus oli 1078, mikä tarkoitti sitä, että lähes 200 kokonaisajan saanutta joukkuetta jäi tulosluettelossa maailman parhaan suunnistuskerhon taakse. Vaikka #tonninjoukkoon-tavoitteemme on ollut jossain määrin leikkimielinen, otettiin roima tulosparannus ilolla vastaan.
Myös Soseen aika parantui huimasti, sillä parhaimmillaan joukkomme on viettänyt Jukolan viestissä metsäaikaa yli kolme tuntia Lappee-Jukolan alle 16 tunnin kellotusta pidempään. Toki Jukolat ovat vaihdelleet myös kärkiajan osalta, mutta timanttinen analyysi paljastaa, että myös suhteellinen aikamme (verrattuna voittajajoukkueeseen) parantui tänä vuonna roimasti.
Pikaisen keskustelun ja analyysin perusteella tulimme siihen tulokseen, että avain roimasti parantuneeseen tulostasoon oli tasaisuus. Soselaiset etenivät tänä vuonna metsässä kuin junat, ja ensimmäisten väliaikojen perusteella interpoloidut vaihtoaika-arviot osoittautuivat hämmästyttävän paikkansapitäviksi. Ei tullut valtavia pummeja, ei havereita ja muiltakin suurilta yllätyksiltä vältyttiin.
Mistä sitten moinen tasaisuus löytyi? Soseelle on kuitenkin sattunut ja tapahtunut vuosien saatossa. Tänä vuonna paketti pysyi kasassa käsittämättömän hyvin, mistä varmasti voimme kiittää paitsi jokaisen Soselaisen tahoillaan tekemää treeniä ja valmistautumista, myös Hannu Airilan Päin Mäntyä -treenipäivää toukokuussa. Tutustuminen Jukolan tyyppimaastoon, mallikarttoihin sekä reitinvalintaharjoitukset olivat mittaamattoman arvokkaita ja antoivat loistavia vinkkejä siihen, mitä Jukola-metsältä voi odottaa ja miten siellä kannattaa toimia.
Lisäfiilistelyitä Jukolasta on tulossa myöhemmin, mutta toistaiseksi tyydymme toteamaan: Kiitos Hannu! Ja hyvä me! Jihuuuuuuh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti