Aluksi lyhyet esittelyt: Moi, olen Hanna ja SOSEen tuorein jäsen. Aku ja Murre värväsivät minut porukkaan helmikuussa Akun saunassa. Koulun suunnistustuntien jälkeen olen käynyt iltarasteilla kerran, joskus vuonna 2001. Vuonna 2009 olin talkoolaisena Mikkeli-Jukolassa ja olen siis nähnyt Jukolan lähdön ihan tosi läheltä. Lisäksi mieheni on urheilutoimittaja ja oli työvuorossa, kun Minna Kauppi valittiin vuoden urheilijaksi. Tältä pohjalta ponnistetaan.
Tällä viikolla pääsin minäkin aloittamaan suunnistuskauden ja aloitinkin sitten oikein kunnolla. Tempaisin sekä maanantain iltarastit Hertsikassa Elinan, Killin ja Helin kanssa että Rasti-Jyryn aluerastit Vanhankaupunginkoskella keskiviikkona. Ja jälkimmäiset yksin! Wuhuu!
Maanantain vitonen meni mukavasti, vaikka lumessa saikin aika paljon hölskytellä. Elina oli vauhdikkaassa juoksukunnossa ja joukkueemme aika olisikin varmaan ollut parempi jos Elde olisi saanut määrätä tahdin. 12 rastia löytyi Hertsikan urheilupuistosta aikaan 1.12.46. Sijoituksemme oli 25-28/39. Yhtä rastia oli vihamielisesti sabotoitu, minkä ystävälliset kanssasuunnistajat meille reitin varrella kertoivat, mutta kuuliaisesti kävimme tuon tuhotunkin rastin katsastamassa. Tuloksista puuttuva rasti oli siivottu. Toiseksi viimeinen rasti oli viety oikein kunnon jyrkänteelle, jonne Elina ja Killi ketterinä kipusivat. Helin kanssa passasimme itse rastin, minkä seurauksena eksyimme joukkuetovereistamme hetkeksi. Mutta onneksi löysimme toisemme piakkoin ja viimeisen rastin kautta päästiin maaliin yhdessä. Jes!
Keskiviikkona suuntasin siis Vanhankaupunginkoskelle yksin, koska Murre-parka joutuikin jäämään töihin. Lähdin rohkeasti matkaan, vaikka jännittikin kovasti, koska käytin ensimmäistä kertaa emitiä ihan itse! Jännitti jopa niin paljon, että unohdin syödä ennen rasteille lähtöä, mikä johti siihen, että tuli vähän huono olo reitin loppupuolella... Muuten homma meni ihan hyvin, mitä nyt nelosrastilla piti vähän peruutella, kun lumisessa metsässä polut katosivat ja menin pikkuisen harhaan. Reitti ei nimestään huolimatta suuntautunut Vanhankaupunginkosken-Viikin suuntaan, vaan Kumpulaan. Puutalojen seassa oli kyllä ihan mukavaa juoksennella. Vitosen reitille oli sijoiteltu 15 rastia ja ajaksi sain 1.07.01. Sijoitus 35/35. Noh, jonkun täytyy olla aina perän pitäjänäkin.
Ja fiilikset sitten kahden suunnistuskerran jälkeen? Ihan mahtavat! Niin siistiä! Muutama asia kuitenkin on selvää:
1) Karttamerkkejä pitää opetella lukemaan.
2) Etäisyyksiä maastossa pitää oppia arvioimaan.
3) Kuntoa pitää nostaa. Paljon.
Että tästä lähtee! Seuraava rastikeikka onkin minulla sitten vasta 2.5. Kivikossa. Siellä nähdään!
- Hanna R.
Ps. Mikä on suppa?
Tällä viikolla pääsin minäkin aloittamaan suunnistuskauden ja aloitinkin sitten oikein kunnolla. Tempaisin sekä maanantain iltarastit Hertsikassa Elinan, Killin ja Helin kanssa että Rasti-Jyryn aluerastit Vanhankaupunginkoskella keskiviikkona. Ja jälkimmäiset yksin! Wuhuu!
Maanantain vitonen meni mukavasti, vaikka lumessa saikin aika paljon hölskytellä. Elina oli vauhdikkaassa juoksukunnossa ja joukkueemme aika olisikin varmaan ollut parempi jos Elde olisi saanut määrätä tahdin. 12 rastia löytyi Hertsikan urheilupuistosta aikaan 1.12.46. Sijoituksemme oli 25-28/39. Yhtä rastia oli vihamielisesti sabotoitu, minkä ystävälliset kanssasuunnistajat meille reitin varrella kertoivat, mutta kuuliaisesti kävimme tuon tuhotunkin rastin katsastamassa. Tuloksista puuttuva rasti oli siivottu. Toiseksi viimeinen rasti oli viety oikein kunnon jyrkänteelle, jonne Elina ja Killi ketterinä kipusivat. Helin kanssa passasimme itse rastin, minkä seurauksena eksyimme joukkuetovereistamme hetkeksi. Mutta onneksi löysimme toisemme piakkoin ja viimeisen rastin kautta päästiin maaliin yhdessä. Jes!
Keskiviikkona suuntasin siis Vanhankaupunginkoskelle yksin, koska Murre-parka joutuikin jäämään töihin. Lähdin rohkeasti matkaan, vaikka jännittikin kovasti, koska käytin ensimmäistä kertaa emitiä ihan itse! Jännitti jopa niin paljon, että unohdin syödä ennen rasteille lähtöä, mikä johti siihen, että tuli vähän huono olo reitin loppupuolella... Muuten homma meni ihan hyvin, mitä nyt nelosrastilla piti vähän peruutella, kun lumisessa metsässä polut katosivat ja menin pikkuisen harhaan. Reitti ei nimestään huolimatta suuntautunut Vanhankaupunginkosken-Viikin suuntaan, vaan Kumpulaan. Puutalojen seassa oli kyllä ihan mukavaa juoksennella. Vitosen reitille oli sijoiteltu 15 rastia ja ajaksi sain 1.07.01. Sijoitus 35/35. Noh, jonkun täytyy olla aina perän pitäjänäkin.
Ja fiilikset sitten kahden suunnistuskerran jälkeen? Ihan mahtavat! Niin siistiä! Muutama asia kuitenkin on selvää:
1) Karttamerkkejä pitää opetella lukemaan.
2) Etäisyyksiä maastossa pitää oppia arvioimaan.
3) Kuntoa pitää nostaa. Paljon.
Että tästä lähtee! Seuraava rastikeikka onkin minulla sitten vasta 2.5. Kivikossa. Siellä nähdään!
- Hanna R.
Ps. Mikä on suppa?
Hienoa, että uskalsit metsään yksin :) Kuten tossa meidän blogimme headerissakin siteerataan, ei se kaikille ole helppoa.
VastaaPoistaPs. Suppa lienee jotain vaarallista? Vai kenties jotain syötävää?
Ah, suppahan on depressio! Varo niita!
VastaaPoistaäh, ei niistä karttamerkeistä niin väliksi...mulle neuvottiin ennen ensimmäistä jukolaa että "valitset sieltä vaihtopuomilta kaikkista vanhimman papparaisen suunnistuspuku päällä ja seuraat sitä,ne osaa oikeesti suunnistaa", tätä neuvoa olen kaikki nämä vuodet toteuttanut iltarasteilla ja jukolassa;) Eli ens viikolla:vanha mies suunnistustrikoissa ja saletisti olet kympin sakissa;)
VastaaPoista