Hirvi sekoitti pakan - ja muita koottuja selityksiä

Olen kuluvana keväänä saanut suuren kunnian osallistua SOSEen oivalliseen suunnistusporukkaan aikaisempaa aktiivisemmin ja ompa tässä saanut jo sovitella tiimin kisapaitaakin harteilleen Jukola-osuudelle. Kiitos jo nyt kivoista treeneistä, upeista spekuloinneista, some-fiilistelyistä ja tiimihengen nostatuksesta!

Ensimmäisen suunnistusviiteryhmäni Supervenlojen harjoituskauden avaus venyi eiliseen ja kautta historian ensimmäiseen (ja toistaiseksi viimeiseen) yhteiseen suunnistustreeniin. Kevään helteisimmän lauantain olisi toki voinut aloittaa muutenkin kuin lämpöhalvaantumalla Espoon takametsien kaatopaikalla - mutta itse en ihan heti keksi mitään parempaa.

+30 astetta, 10 rastia ja 5 kilometriä alkoi ensimmäisellä hitaalla mutta tarkalla rastivälillä hyvissä suunnistustunnelmissa. Kakkosvälillä tossut kuitenkin pysähtyivät kuin seinään kun uljas hirvilehmä veti etuviistosta ohi alle 50 metrin päästä. Jukola-hengessä kuvittelin jo itseni kiipeämässä turvaan suuren lohkareen päälle; yllätys oli kuitenkin sen verran suuri, etten edes tajunnut etsiä lohkaretietoja kartalta. Odoteltuani tovin mahdollisia perässä tulevia vasoja jatkoin ajatukset täysin hukassa kohti kakkosta reippaasti hakkuuaukion laitoja pummaillen. Kolmonen löytyi, mutta nelosta kohti mennessä oli silmäkulmiin ehtinyt ilmestyä jo mielikuvitushirvi ja toinenkin, ja jouduin toteamaan tehneeni reippaan 360 asteen kierroksen takaisin kiintopisteenä olleelle tielle. Lämpö uuvutti ja ensimmäinen luovutus ikinä kävi mielessä. Maanantaina Solvallassa lanseeratun "ei luovuteta" -moton siivittämänä päätin etsiä vielä yhden rastin - ja sitten vielä yhden. Lopulta pääsin kuin pääsinkin takaisin kartalle ja loput välit sujuivat melko tarkasti. Lauantain itärastit ovat maanantaisilta iltarasteilta suunnistusoppinsa saaneelle aina yllätys, kun rastilippuja ei juuri näy ennen tarkkaa saapumista rastille. Hyviä, kivoja ja hyödyllisiä harjoituksia tosin molemmat! Ensimmäisen kerran jouduin kuitenkin toteamaan, ettei jaloista löytynyt helteessä voimaa ottaa loppukiriä viimeiseltä rastilta maaliin vaikka reittikin oli helppo ja periaatteessa nopea juosta.

Lauantain tuloksessa hävittiin hirven mitalla voittajille sekä suunnistuksessa että jalalla. Oma arvio ajasta osui kuitenkin minuutin tarkkuulla ja paremminkin olisi kenties ilman hirvikaveria mennyt. Myös kaksi muuta supervenlaa jakoi kokemukseni hirvibongauksesta. Parkkiksella havaintoamme epäillyt vanhemman liiton suunnistajaherra ("leidit hei, se oli peura"), saikin kolmiäänisen ja varmaa lajituntemusta osoittavan tyrmäyksen.

Kuukkelit, käärmeet, hirvet - mitäs seuraavaksi? Bring it on, suunnistus!

Edit: Ja mahtavaa, että myös Supervenlat palaa taas metsiin ja Venla-geimeihin; on ilo olla osa molempia huippusuunnistusyhteisöjä!

Mitä ajattelin tänään metsässä eli miksi vihaan suunnistusta

Tänään Solvallassa ei kaikki mennyt ihan putkeen. Metsässä oli 5/7 Soseen jäsenestä ja yks jos toinenkin kirosi maalissa ukkosen, sateen ja helteen värittämää suunnistusiltaa. Elina ja Murre kirjasivat tuntojaan tuskien taipaleen jälkeen:

E: "nilkka, AU! nilkka, AU! nilkka, AU! nilkka, AU! nilkka, AU! nilkka, AU! nilkka, AU! nilkka, AU!"

M: "jaksanko juosta? kokeillaan. ei kauheen kevyeltä tunnu, onkohan allergiaoireita vai mitä."

E: "kivasti sääriluu napsahti tuohon kallion reunaan; fiilistä ei voi oikein kuvailla, jos ei ole itse kokeillut"

M: "nyt jo hiertää varpaissa. note to self: ei näitä sukkia enää suunnistusmetsään."

E: "pitääköhän nastat tässä märällä sammalkalliolla? no ei!"

M: "pitääköhän nastat tässä märällä sammalkalliolla? no ei!"

E: "mikäköhän toi fiilis tuossa vasemmassa polvessa on? hmmm..."

M: "polvi kestää yllättävän hyvin. taino, ei tämä vauhti kummoinen ole. uskaltaisikohan juosta lujempaa? ai ei. no löntystellään sitten."

E: "miksi ihmeessä olen täällä? tai siis, missä tarkalleen ottaen olen?"

M: "tossa oikealla ei näy jyrkkää kalliota vaan suota. en siis ole siinä missä luulen olevani. missä tarkalleen ottaen olen? pakko kysyä seuraavalta vastaantulijalta, nyt on liikaa vaihtoehtoja. en todellakaan ollut siellä missä luulin."

E: "miksi täällä ei ole juomarasteja?"

M: "miksi täällä ei ole juomarasteja?"

E: "et kait vakavissasi peesaa mua?"

M: "löytyihän se rasti viimein. teki mieli jo antaa periksi."

E: "onkohan punkkeja jo? hirvikärpäset tulee kait vasta loppukesästä? no nyt mua kutittaa hiuksista!"

M: "aurinkoa kohti. juokse aurinkoa kohti. siellä se rasti on. no hitto, nyt häikäsee liikaa."

E: "aaaah, suo! parasta, kun saa uittaa jalat suossa... siis mitä vi**ua! ?!"

M: "suo! pitäiskö kiertää? eiku yli vaan. jahas, tää olikin tälläistä mutavettä. kiva."

E: "miksi suunnistan, vaikka joudun sen takia pitämään mustia sukkahousuja duunissa kesähelteilläkin, kun on jalat kokoajan niin vekeillä. PLUS en oikeastaan tarvitsisi edes autoa, jos en suunnistaisi. siis miksi?"

E: "nyt mulla on nälkäkin."

M: "nyt mulla on nälkäkin."

E: "mikäköhän näissä mun jalkapöydissäkin on, kun tollei kivasti sattuu?"

E: "ai ei se ollutkaan vielä tää mäki, jolle mun piti kiivetä. no kiva!"

M: "jahas. ai tollanen reitinvalinta. aika fiksu. tää mun oma olikin siitä erikoinen että sain nousta tuon mäen. vaikka toki sen olisi voinut kiertääkin."

E: "pitääkin muistaa desinfioida haavat tänään. taitaa muuten olla eka kerta kun sormista tulee verta suunnistaessa. kiva sillekin!"

M: "mikäs polku tämä tämmöinen on? oikeaan suuntaan se näyttää menevän. tavallaan. ihan huvikseen tässä kierrän pienen mutkan kun tämä on niin kivaa. not."

E: "jos juoksen tätä samaa kallion reunaa edestakaisin, niin ehkä se rasti taianomaisesti ilmestyy tähän. vai?"

E: "jaahas, kauankos toi metrinen oksa on raahautunut mun mukana?"

M: "onneks ei enää sada. tai satais vaan. pirun kuuma ja törkee hiki. joko ollaan maalissa?"

E: "no joojoo, juoskaa vaan ohi, senkin kuivankesänoravat!"

Suunnistajan luontosuhde

On ehkä käynyt ilmi, että SOSElaiset ovat löytäneet lajin vasta kypsemmällä iällä. Suurin osa porukastamme on sisäsiistejä toimistotyöläisiä, joiden koulutustausta on yhteiskuntatieteellinen. Metsä on siis meille vähän jännittävä ja eksoottinen kokemus. Yksi nimeltä mainitsematon jäsen pelkää isoja kiviä (kolmiolohkareet, ei hyvä). Toisen kauden pääsuorituksen pysäyttää metsäpolulla kohdattu kuukkeliperhe.

Niinpä huhtikuun alkupuolella, kun kävin Iltarasteilemassa Herttoniemessä itsekseni vasta loppuviikosta, oli pakko ottaa iisimmin (talvikunnolla ei mitään osuutta asiaan) ja pysähtyä nappailemaan kuvia. Aurinko paistoi, tirpat tsirputtivat ja kasveja puski kaikkialla esiin. Nättiä!

Eka parit vuokot. Huom., huhtikuun alkupuolella! Vuosi sitten samoilta rasteilta tuli tällainen tarina.

Kukkuluuruu! Ylläritaidetta löytää jos poikkeaa polulta.

Löydä kuvasta rasti! Kevät ja syksy, palkitsevia aikoja mennä metsässä. Ja tällainen maasto on henkilökohtainen suosikkini.

Ihan mahtavia nämä, kuin keijujen kerrostalo. Kääpiä, ehkä?

Tässä olisi pitänyt olla rasti. Nappasin kuvan todisteeksi narusta, joka on identtinen muiden rastien kiinnitysnarun kanssa (tarkistin!) Teoriani on, että alueella palloilevat lintubongarit ovat poistaneet rastin, ettei heidän bongausrauhansa häiriintyisi. Erheellistä ajattelua bongareilta, tämäpäs sai suunnistajan pyörimään ympyrää monta minuuttia kallion ympäri, pelottaen kaikki tirpat puista tiehensä. Ihan vähän tuli pahaa silmää bongareilta, pahoittelen aiheuttamaani häiriötä.

Tästä on mennyt suunnistaja. Kuvassa myös rasti.

Fotogeenisiä nilkannyrjäyttäjiä!

Komiat maisemat Hertsikasta Viikin suuntaan

Jukola-kammassa kuukausi jäljellä. Kuntoa ehtii vielä hakea iltarasteilla ja HS:n firmaliigassa, jossa työpaikan joukkue vetää vähän omaan tasoon nähden tarpeettoman kovassa sarjassa (ne onkin jotain luonnontieteilijöitä kaikki ja tuijottavat karttoja ja korkeuskäyriä työkseen). Treenikauden huipentuma on tietysti Hannu Airilan SOSEelle pitämä helatorstain harjoitusilta, josta varmaan tullaan kuulemaan vielä kaikissa mahdollisissa kanavissa. Stay tuned!

SOSE - Kohti Kuopiota

Kuopio-Jukolaan on tänään kisalaskurin mukaan tasan 40 päivää. 14 000 ilmoittautuneen raja rikkoutui tänä aamuna. SOSE on valmis.

Kevätrastit ovat täydessä tohinassa ja ryske metsässä sen mukainen. Suunnistus kuntoilumuotona on kasvattanut suosiotaan viime vuosina hurjasti eikä hiipumisesta näy merkkejä - kartat loppuvat kuntorasteilla kesken ja leimausta saa jonotella kuin ruuhkabussissa. Huikeaa! Myös SOSE on edelleen ilokseni elinvoimainen, ei mikään itsestäänselvyys sekään. Tämän vuoden Jukolatiimi on alkanut hahmottua ja onneksemme saamme täydennystä Supervenlojen Riikasta. Iso kysymys lieneekin, saadaanko tällä kertaa lisäksi Venloihin joukkue kasaan.

Pikainen SWOT-analyysi tähän kohtaan:

Vahvuudet: KOKEMUS & YHTEISHENKI. No doubt. Vara-akkuja hankittu ipadeihin.
Heikkoudet: SOSEen runko on kapea, viime hetken loukkaantumisiin ei varaa..?
Mahdollisuudet: Maasto on kuulemma vaikea ja hidaskulkuinen ja voittajienkin kokonaisaika tulee olemaan 2000-luvun hitaimpia. Jos juoksuvauhti ei ole meidän ykkösaseemme, pitäisikö tämän kääntyä SOSEen eduksi?
Uhat: Onko kisamaasto kuukkelien reviirillä?

Kuopio here we come!

Alustavat, huom alustavat osuuspläänäilyt:

Jukola
1. Anna
2. Elde
3. Tommi
4. Ilari
5. Saara
6. Riikka
7. Murre

Venlat
1. Riikka
2. Elde
3. Aku
4. Jonna

Vielä on tosiaan monet hyvät kuntorastit ennen kesän kohokohtaa ja sokerina pohjalla tietysti AirHannun yösuunnistustreenit Kuusijärvellä. Onnittelut vielä täältäkin Hannulle ja koko tiimille Tiomilan voitosta. Mitenköhän tuonne Ruotsiin oikein mahtaisi päästä kisaamaan..? :)
-Tommi

Suunnistus(sekoilu)kausi on avattu!

Korkkasin metsäsuunnistuskauden – tai niin luulin - viime keskiviikkona Vantaalla Pihkaniskojen aluerasteilla. Rastit paljastuivat katujuoksukisaksi, jonka suurin haaste oli itse juoksemisen lisäksi röökaavien vantaalaisten väistely. (Anteeksi nyt vaan, mutta Koivukylässä tupakoidaan hämmästyttävän paljon!) Ihan vakavasti ottaen, 5 kilometrin rata oli siten hyvin tehty, että melko monet rastipisteistä oli onnistuttu saamaan vähän poluista sivuun puistoihin ja metsiin, mikä piti homman mielenkiintoisena. Aikaa vitosella vierähti noin 43 minuuttia, ja yhden höpöpummin lisäksi jokaisesta sekunnista voi syyttää vain ja ainoastaan kuntoa. Sen verran helppo rata oli.

Torstaina suuntasin auton keulan kohti Järvenpäätä ja Keski-Uusimaa-rasteja. Koska jalat olivat lähes shokkitilassa edellisen päivän juoksupyrähdyksen takia, päätin ottaa kevyesti kolmosen radan. Jälkikäteen tämä osoittautui kohelluksen määrän huomioiden hyväksi ratkaisuksi. Pari ensimmäistä rastia meni hyvin, kunnes sorruin klassiseen pururatamaastomokaan. Jos haluat tehdä moisen, niin alla ohjeet:

1.       Tule metsästä purtsille,
2.       Oleta olevani jossain aivan muualla kuin missä todellisuudessa olet,
3.       Lähde juoksemaan suuntaan x,
4.       Kieltäydy itsepintaisesti katsomasta kompassia,
5.       Kiroile mielessäsi – tai vaihtoehtoisesti ääneen - vanhentunutta karttaa, kun rakennuksia alkaa näkyä siellä, missä niitä ei kartan mukaan pitäisi olla, ja
6.       Taputa itseäsi olalle.

Hahahaha. Myöskään yritykset korjata virhettä eivät kestäisi päivänvaloa, joten en todellakaan aio jakaa gps-koordinaatteja osana tätä blogausta. Kolmosen lastenradalla noin viiden minuutin pummista huolimatta voi päästä melkein kymppisakkiin, mikä on tietenkin hassua. Lisäksi lohtushoppailin rastien jälkeen Suunnistajan Kaupan –pakettiautosta itselleni uudet Boldit, joten reissusta jäätiin tiliä lukuun ottamatta plussan puolelle. Valitsin muuten turkoosien kenkien sijasta musta-keltaiset unelmat ihan vain siksi, että niissä on sitä luotiliivimateriaalia (kevlar?).

Helsingin Suunnistajien iltarastikausi starttasi tänään Pirkkolassa, mikä oli hyvä muistutus myös maksaa seuran jäsenmaksu. Porukkaa oli kuin Jukolassa, ja auton saaminen parkkiin kesti tovin ja vaati ripauksen luovuutta. Lähdin metsään vasta juuri lähdön sulkeutumisen aikoihin, minkä ansiosta suunnistaessa sai olla melko rauhassa. Käytössä rasteilla oli ilahduttavasti Pirkkolan pohjoispuolelle keskittyvä Pirkkola-Paloheinä -kartta, ja valitsemallani kutosen radalla ”sai” jopa kiivetä Paloheinän mäen päälle. Rata oli ihan parhaimmasta päästä, mitä olen Pirkolasta käsin koskaan mennyt, ja rastejakin kutosen pätkälle oli saatu mahtumaan kivat 17 kappaletta. Paloheinän päässä näkyi lisäkseni lähinnä ”kuivan kesän orava” –mallistoa, joten ei varsinaisesti tarvinnut töniä jengiä tieltä metsässä. Matkalle mahtui yksi ihan naurettava kierto, ajoittaista sekoilua juoksu/vallihaudoissa, enkä myöskään jaksanut juosta niin kovaa kuin mieleni olisi tehnyt. Lopussa pääsin kuitenkin loppukireilemään kanssasuunnistajan kera, minkä ansiosta rata meni ”reilusti” alle tunnin.

Nyt kolmen suunnistuksen jälkeen on hyvä muistuttaa itseään asioista, joiden avulla voi parantaa suunnistussuorituksiaan ja pärjätä rasteilla. Lista on suurin piirtein tällainen:

1.       Katso kompassia.
2.       Lue karttaa.
3.       Juokse!

Nämä asiat yritän pitää jatkossa mielessäni ja kannustan siihen myös muita Soselaisia. Aikuisempina vuosina Soseen kauden päätavoitehan on ollut kesäkuussa Jukolassa, mutta tänä vuonna se on jo helatorstaina, kun AirHannu järjestää Soseelle suunnistustreenit. Siellä pitäisi olla sitten sen verran tikissä, ettei tarvitse hävetä ihan kamalasti. Jihuuuuh!

Tavoite asetettu - tonnin joukkoon Kuopiossa

Olemme ihan hämillämme. SOSE, joka on nollatasolta lähtenyt joukkue, on noteerattu isoissa medioissa (täällä ja täällä), mutta sen lisäksi olemme nyt käyneet keskusteluja suunnistusidoliemme kanssa. Huh, olemme otettuja!

Sen jälkeen kun hurahdimme lajiin harrastuksena, olemme toki seuranneet suomalaisten huippusuunnistajien menoa. Ja suomalainen suunnistushan on maailmanlaajuisesti korkeatasoista. Siksi meitä hämmentääkin isojen seurojen ja tunnettujen nimien tarjoama apu tällaiselle puulaakijoukkueelle! Pikkujoulujen aikaan juttelimme Twitterissä Hannu Airilan kanssa ja sovimme yösuunnistustreeneistä keväälle. Meitä alkoi jo nyt jännittämään :)

Tänään itse SP Finke auttoi meitä asettamaan tavoitteen Kuopio-Jukolaa varten.


Tavoite on asetettu!

Ei kai siinä, lenkkarit jalkaan ja lenkkipolulle. Jokaisen on parannettava omaa osuusaikaansa puolella tunnilla ja siten tavoite saavutetaan. Eiköhän se ole tehtävissä, vai mitä muut sanotte?

Puhetta suunnistuksesta, soseesta, kuukkeleista ja kivistä

Tämän viikon tiistai oli jännittävä päivä. Olimme Killin kanssa Ylellä nauhoittamassa pätkää Yle Puheen Liikuntatunti-ohjelmaan. 

Mutta olipa jänskää! Alun hermostuksessa pääsi jopa unohtumaan se, mistä meidän joukkueen nimi juontaa juurensa. Pahimmat ramppikuumeet karistettiin kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun meitä haastatellut Tiina Lundberg kysäisi: ”Mikä sai noin nuoret ihmiset innostumaan suunnistuksesta?”. Kysymys ja sitä seuranneet räkänaurut on valitettavasti poistettu lopullisesta haastatteluversiosta.

Ja olipa mahtavaa! Kaikki muistot syytöksistä liittyen suunnistuslahkolaisuuteen haihtuivat taivaan tuuliin, kun sai lätistä sydämensä kyllyydestä suunnistuksesta kansalliselle radiokanavalle. Ylen porukalla ei varmastikaan ollut materiaalista pulaa.

Ja olemmepa me viestijöitä! Sosehan luonnollisesti loi pikaisen radioviestintästrategian ennen tiistain haastattelua. Kun jälkikäteen tarkastelee koko joukkueen linjaamia tavoiteviestejä, jotka haluttiin saada haastattelussa kuuluviin, niin success rate on vähintäänkin tyydyttävä:

• ”Meidän saunailtasuoritustaso on suunnistusta korkeampi”: CHECK, lisäksi syyllistettiin vain viihdetapahtumiin osallistuneita hangaround-jäseniä.
• "Killi ja Ellu menee radioon ja kertoo asiat just niinku ne on”: CHECK, yritettiin ainakin.
• ”Ja lopuks tietty pitää muistaa kysyy saako lähettää terveisiä”: ei kysytty, mutta lähetettiin kuitenkin pasteijalle terveiset ja kiitokset.
• ”Peilipallo olisi hyvä mainita myös viimeistään terveiset-kohdassa”: äh, unohtu!
• ”Lahkolaisuus mainittava!” CHECK, CHECK ja CHECK!
• "Killi vois heittää jotain roisia Venla-läppää”: Killi! Ehkä läppä joukkueen yhteenhitsautumisesta menee löyhästi tähän kategoriaan.
• ”Kehukaa myös YLE Urheilun suunnistus-uutisointia”: CHECK, ei tosin päätynyt lähetykseen.
• Viestintästrategian ulkopuolelta mainittiin villeinä kortteina myös kuukkelit ja kivet.

Yle Puheen Mun tiimi –lähetys tulee radiosta näillä näppäimillä. Pätkä on kuitenkin kuunneltavissa myös myöhemmin Ylen sivuilta: http://yle.fi/puhe/ohjelmat/liikuntatunti/suunnistusosasto_suunta_etelaan_8577.html