Pikkujoulugaalaan uusi palkintokategoria...

..."vuoden tunari"? Seuraava kokemus on pakko jakaa, ihan vaan meidän kesken.

3 viikkoa Jämsä-Jukolan jälkeen kävin Hakuninmaan Iltarasteilla, tavoitteena niin kuin aina tähänkin asti on ollut, juosta se itselle vielä saavuttamaton pummiton rata. Noh, tietäähän sen miten siinä kävi, ylilatautuminen kostautui heti alkumetreillä kun etsin helppoa ykkösrastia yli 10 minuuttia - ja fiilikset meni sitten siinä.

Tämä ei kuitenkaan ollut sinänsä mitään uutta, onhan näin käynyt ennenkin. Oudoksi taival muuttui vasta jatkorasteilla kun kompassin neula tuntui käyttäytyvän todella villisti. Muutamassa kohtaa olin aivan varma, että suunta oli yhtäkkiä muuttunut monta kymmentä astetta, välillä neula tuntui pyörivän tosi pitkään ja edestakas poukkoillen. Kerran tulin suunnalla suht lyhyen välin suoraan itään kun piti mennä pohjoiseen - luulisi sen nyt löytävän kun seuraa vain punaista neulaa??

Pääsin radan lopulta läpi, mutta kummasti päivän suoritus jäi kaihertamaan mieltä. Päätin suunnistustermein "nollata" mahdollisimman pian ja kävin kahden päivän päästä juoksemassa Aluerastit Pähkinärinteessä. Tällä kertaa rastit löytyivät helpommin, jos ehkä maastokin oli hieman helpompaa radan alkupuoliskolla.

Miten kahdessa päivässä suoritus voi vaihdella näin paljon? Tajusin sen hetki sitten. Vastaus 1: näitä sattuu, tällä harrastelijatasolla. Vastaus 2: suunnanottoa ei helpota Hakuninmaalla kokeilemani tyyli pitää vasemman käden etusormessa emitiä, samassa kädessä kompassia - ja samassa kämmenpohjassa kartan ja kompassin alla metallisia autonavaimia. Oho.

Soseista euforiaa!

Aivan hervottoman hyvä fiilis. Jossain 18. rastin kohdalla tajuan: mä löydän täältä pois, ilman itkua ja hammasten kiristystä. "Let me entertain you", laulaa Robbie kun kirmaan maaliin. Jes! Todellakin!

Kuusi tuntia myöhemmin kikatamme koko SOSE ruokapöydän ääressä, saunan raikkaina ja skumppalasit käsissä. 

"...ja sitten mä kauhoin sieltä suosta itseäni ulos." "Oikeesti en uskaltanut juosta kun maa oli täynnä kuukkelin pentuja!" Sanomme aika paljon "ohhoh" ja "huhhuh".

Käymme läpi karttoja, laskemme sijoituksia suhteessa itseemme, toisiimme, muihin. Vaadimme Jukola-appseja jotka herättävät, kertovat emit-kohtaiset tulokset ja tarkan etäisyyden mallasrastille. Keskustelemme urheilujournalismin seksismistä ja spekutamme peilipallon tarpeellisuutta tulevaisuuden Jukoloissa (ehdottoman tarpeellinen!)

Pääsimme kaikki hyväksytyillä suorituksilla maaliin. Yksi, toivottavasti lievä, loukkaantuminen. Seitsemän itsensä ylittänyttä soselaista sekä huipputason tukijoukot. Kiitämme!

SOSEen tulos Jämsä-Jukolassa: http://online.jukola.com/tulokset/fi/j2013_ju/kilpailijat/1352/ 

Breakfast of the champions

Aamu Jämsässä on valjennut selkeänä ja SOSE istuu aamupalapöydän ääressä Villa Tonttulassa. Lautasella on puuroa ja pannaria, tankkauksen perusaineksia. Keskustelunaiheet poukkoilevat kilpailumaaston pähkäilystä välikatossa yöllä juoksenteleviin hiiriin. Ilmassa on selkeästi jo jännitystä tulevasta kisakoitoksesta.

Karavaani siirtyy Himokselta kisakeskukseen seuraamaan Venlojen viestin alkua. Viimevuotiseen tapaan rakennamme SOSEelle tukikohdan teltta-alueelle ja ripustamme peilipallon katoksen kattoon. Sieltä on hyvä seurata kisan kulkua ja jännätä omaa juoksuvuoroaan.

SOSEen menoa voi seurata Twitterissä @teamSOSE tai @mamannis @saarare @kaisaleinonen @ilarimarz @annanen. Yle lähettää Jukolan Viestin tietysti suorana ja kuvasta voi yrittää bongata numerolapun 1352.

Tästä se lähtee! Onnea matkaan kaikille!

Korvien välissä

Neljän yön kuluttua kauden päätavoite on edessä. Vikat rastitreenit on nyt juostu, edessä enää armoton hiilari- ja nestetankkaus sekä ennen kaikkea henkinen valmistautuminen.

Koska itse olen menossa ensimmäistä kertaa Jukolaan tai ylipäätään suunnistuskisoihin, tuo suorituksen henkinen puoli on täysi mysteeri. SOSEen kokeneemmilta jäseniltä (iso kiitos etenkin Eldelle!) olen oppinut muutamia mantroja, joiden avulla pitäisi pärjätä. Treenirasteilla nämä on todettu oikein toimiviksi, toivottavasti pää pysyy kasassa myös Jämsässä.

Löytynyt rasti herättää lämpimiä tunteita.

"Tee päätös ja pidä se" on elämänhallinnan ykkönen. Toimii metsässä, toimistossa ja lastenkasvatuksessa. Kun rastiväliä on päässyt jonnekin puolen välin tienoille, mieli antaa helposti periksi. Jos nyt kuitenkin tien eikä suon kautta, jos mä sittenkin teen ensin ton toisen homman ja ei, ei sun tartte siivota huonetta kokonaan. Pitäisi vaan muistaa että reitin muutoksesta koituu aina lisäkustannuksia, jotka harvoin saa katettua "parempaan" reittiin vaihtamalla. Tee päätös. Pidä se. Kiität itseäsi seuraavalla rastilla.

"Suunnistus kostaa aina." Suunnistus on zenmäistä mielentyyneyttä vaativa laji. Kaikki suuret tunnekuohut ovat pahasta ja haittavat suoritusta. Pahimpia ovat ne onnistumista seuraavat hybrikset, joiden vallassa ei malta keskittyä ja tehdä harkittuja päätöksiä, vaan luottaa johonkin mystiseen seuraavallekin rastille johdattavaan kuudenteen aistiin. Se ei koskaan toimi.

"WWMKD?" (What Would Minna Kauppi Do?) Jos tuntuu ettei omat rahkeet riitä, voi yrittää hakea johdatusta pätevämmältä taholta. Tämä on mantroista ehkä lempparini ja myös se vaikein noudattaa. Rastivälille on niin monia reittivaihtoehtoja, miten valita kaikista mahdollisista radoista se paras? WWMKD? Olisi jo seuraavalla rastilla, koska ei olisi jäänyt arpomaan, vaan tehnyt nopeasti päätöksen, jonkun päätöksen - ja pysynyt siinä.

Ystävä (ei SOSEessa) vei ensitreffeillä potentiaalisen kumppanin suunnistamaan. "Ihmisestä kertoo paljon miten hän käyttäytyy metsässä", kaveri perusteli. Todellakin. Tarkennettuna, ihmisestä kertoo paljon, miten hän käyttäytyy paahteisella suolla, nilkkojaan myöten mudassa, eksyksissä ja hyttysten syötävänä. Onko reitti päätetty? Mieli tyyni? Eteneminen tasaisen varmaa? Irtoaako treffikumppanille hellä sana ja hymy? Toisia treffejä ei kuulemma koskaan tullut. Tässä lajissa kannattanee treenata myös päätä, jo harrastelijatasolla.

Nyt ei muuten vielä edes jännitä. On vaan älyttömän hyvä fiilis siitä, että pääsee SOSEessa metsään, kävi miten kävi. Tai no, nyt jännittää ehkä se, että saako la-su yönä nukuttua, kun silloin varmasti jännittää...

ps. Kaikkeen ei voi tai kannata yrittää varautua, edes henkisesti.

Tupasvilla, tuo suon suloinen somistus.

SOSEEN Jukolan juoksujärjestys (suunnilleen) päätetty - Venloihin etsitään vielä muutamaa juoksijaa

Sose kokoontui perinteiseen Jukola-käskynjakoon eilen kesäisessä Arabiassa. Illan tavoitteena oli sopia Jukola-viikonlopun käytännön toteutuksesta sekä ennen kaikkea saada sovittua Jukolan (ja ehkä myös Venlojen) juoksujärjestys.

Soseen Jukola 2012 -projektin mallinnus excelissä.

Ilari johdatti meidän mielikuvaharjoitusten kautta tulevan Jukola-viikonlopun tunnelmiin ja hyvin nopeasti voitiin todeta ruoka-, kuljetus- ja majoituskysymysten olevan suurin piirtein taklattu. Tänä vuonna Sose viettää pitkän viikonlopun Himoksella, josta sitten tehdään reilun vuorokauden mittainen visiitti Jukolan kisa-alueelle. Perusleiristä löytyy tänäkin vuonna mm. katos, diskopallo, tukikohtana toimiva tapetointipöytä sekä joukko retkituoleja. Elektroniikkapuolen sekä nettiyhteyksienkin pitäisi olla kunnossa, kunhan virtaa riittää. Sose aikoo tänä vuonna twiitata paikanpäältä ahkerasti Pasteijaosaston (Kaisa&Jonna) johdolla.

Juoksujärjestyksestä keskustelemista yritettiin vältellä viimeiseen asti, mutta kun kaikki muut asiat oli sovittu, oli aika päätää, missä järjestyksessä Soselaisia Jämsään synkkiin metsiin lähetetään. Jotta asiasta ei olisi tullut lainkaan helpompaa, Lasse osasi luetella joukon suomalaisessa kesämetsässä vaanivia vaaroja – karhu ja (neste)hukka ihan muutamia mainitakseni. Alustava juoksujärjestys saatiin ajoittaisista pelkotiloista huolimatta kuitenkin kasaan. Se näyttää tältä:

1.      Lasse
2.      Killi
3.      Murre
4.      Ilari
5.      Saara
6.      Elina
7.      Anna

Venloihin etsitään vielä juoksijoita kahdelle osuudelle; toistaiseksi metsään ovat lauantaina päivällä lupautuneet Susanna sekä L-dee Zran empiessä vielä.

10 päivää hoo-hetkeen, jaiks!

Anna kirjurina.

SOSE molemmissa viesteissä Jämsässä!

Pienen arpomisen jälkeen SOSE kohautti jälleen kerran suunnistusmaailmaa ilmoittautumalla sekä Jukolan että Venlojen viestiin tämän kesän Jämsä-Jukolaan 15.-16. kesäkuuta. "Hei, mä voin vetää molemmat viestit, odotellaan sitten ankkuria maaliin mallasrastilla".

Viime vuonna tiimi saatiin kasaan vasta kisaviikolla, nyt näyttäisi sen suhteen hieman helpommalta. SOSEen runko on pysynyt jokseenkin koossa ja näillä näkymin Jukolan viestiin lähdetään osin tutulla porukalla: Anna, Elina, Murre, Saara, Ilari, Lasse ja Tommi. Ensikertalaisille luvassa on varmasti unohtumaton elämys. Myös elintärkeä pasteijaosasto on luonnollisesti vahvasti menossa mukana.

Venlat pääsevät metsään jo lauantaipäivällä. Joukkueen kokoonpano on vielä hieman auki ja saattaa siis olla, että osa tytöistä pääsee Jämsän metsiin kahdesti. Tänä vuonna SOSE ei ainakaan kompastu teknisiin ongelmiin - käytössämme on huikean hieno Petzl Nao -otsalamppu, suurkiitokset yhteistyötaho Vandernetille. Alustavien testien perusteella valoa riittää ja pitkään!

Näissä tunnelmissa reilu kuukausi ennen kisaviikonloppua, missäköhän se peilipallo mahtaa olla..?

3 syytä rakastaa sohjoa

Parin talvisen korttelirasteilun jälkeen sain avattua kevätkauden Herttoniemen iltarasteilla 15.4. Vesisateesta, sohjoumpihangesta ja muovitaskun kotiin jäämisestä huolimatta keikka kannatti. Tracker väitti matkaa kertyneen 8 kilometriä 4 kilometrin radalla ja aikaakin kului 1:22. Mitäs pienistä, fiilis oli loistava.

Paloheinä puolestaan on aikasemmin ollut kavala kohde. Siellä olen kipittänyt tyytyväisenä petollisen helpon oloista pururataa, kunnes pienellä "oikaisulla" olen hukannut itseni ja sivistyksen täydellisesti kuusipöheikköön. Tänään 4 km lenkki sujui kuitenkin paria pummia lukuunottamatta ihan mallikkaasti. Herttoniemen ajasta tippui melkein puoli tuntia. Oppimiskäyräni jäljittelee lätkämailaa.

Onko joku keksinyt kivan tavan arkistoida rastikuitteja?

Näistä kokemuksista inspiroituneena halusin jakaa kanssanne saamani opit aloittelevan suunnistajan parhaasta kaverista. Sohjo, älä vihaa sitä, rakasta.

1. Jäljet
   Ei kannata mennä sinne minne kukaan ei ole vielä mennyt. Mene sinne minne muut ovat menneet. Ne on varmaan ihan oikeassa.
2. Lehdettömyys
   Koska sohjoa maassa, ei lehtiä puissa. Mahtavat näkymät! Ihanasti paistaa se oranssi rastimerkki tuolta 50 metrin päästä, näyttää hyvältä valkoista vasten. Ja meinasiko tuo Rajamäen Rykmentin keltapaitainen edellävipeltäjä kadota pusikkoon? Dream on.
3. (Itse)petos
   Ei kyllä ole mitään järkeä yrittää juosta tässä sohjossa, fiksumpi kävellä ja säästää voimia paremmalle alustalle, saan ajan kyllä takaisin sitten. Tuostahan pääsee näppärästi koukkaamaan vähän aukean läpi, olisko vielä hankikanto - ai ei. Ai se onkin suoaukea, okei. No nyt oon täällä polviani myöten loskamössössä. Vitsit oon sankari! Saisko tästä hyvän fb-päivityksen? Ehkä kuvan kanssa.

Olispa juhannuksena lunta.