Lappee-Jukola tarjosi mutaa, savea, vettä, tuulta ja myrskyä. Tämä selvästi sopi meille, sillä Sose ylsi kaikkien aikojen parhaimpaan sijoitukseensa. Jihuuuuh! Mahtijoukkueemme lopullinen sijoitus oli 1078, mikä tarkoitti sitä, että lähes 200 kokonaisajan saanutta joukkuetta jäi tulosluettelossa maailman parhaan suunnistuskerhon taakse. Vaikka #tonninjoukkoon-tavoitteemme on ollut jossain määrin leikkimielinen, otettiin roima tulosparannus ilolla vastaan.
Myös Soseen aika parantui huimasti, sillä parhaimmillaan joukkomme on viettänyt Jukolan viestissä metsäaikaa yli kolme tuntia Lappee-Jukolan alle 16 tunnin kellotusta pidempään. Toki Jukolat ovat vaihdelleet myös kärkiajan osalta, mutta timanttinen analyysi paljastaa, että myös suhteellinen aikamme (verrattuna voittajajoukkueeseen) parantui tänä vuonna roimasti.
Pikaisen keskustelun ja analyysin perusteella tulimme siihen tulokseen, että avain roimasti parantuneeseen tulostasoon oli tasaisuus. Soselaiset etenivät tänä vuonna metsässä kuin junat, ja ensimmäisten väliaikojen perusteella interpoloidut vaihtoaika-arviot osoittautuivat hämmästyttävän paikkansapitäviksi. Ei tullut valtavia pummeja, ei havereita ja muiltakin suurilta yllätyksiltä vältyttiin.
Mistä sitten moinen tasaisuus löytyi? Soseelle on kuitenkin sattunut ja tapahtunut vuosien saatossa. Tänä vuonna paketti pysyi kasassa käsittämättömän hyvin, mistä varmasti voimme kiittää paitsi jokaisen Soselaisen tahoillaan tekemää treeniä ja valmistautumista, myös Hannu Airilan Päin Mäntyä -treenipäivää toukokuussa. Tutustuminen Jukolan tyyppimaastoon, mallikarttoihin sekä reitinvalintaharjoitukset olivat mittaamattoman arvokkaita ja antoivat loistavia vinkkejä siihen, mitä Jukola-metsältä voi odottaa ja miten siellä kannattaa toimia.
Lisäfiilistelyitä Jukolasta on tulossa myöhemmin, mutta toistaiseksi tyydymme toteamaan: Kiitos Hannu! Ja hyvä me! Jihuuuuuuh!
maanantai 20. kesäkuuta 2016
lauantai 18. kesäkuuta 2016
Boom! SOSE ja pasteija-osasto valmiina Lappee-Jukolaan
Tänään se koittaa, SOSEen viides Jukolan viesti, jippii!
Kilpailupäivän aamu ei ole valjennut aurinkoisena vaan hyvinkin raikkaana sadepilvien roikkuessa Lappeenrannan yllä. Mutta se ei SOSEtta haittaa, sillä suunnistajan joulua vietetään ihan kohta!
- rentouduttu korkeakulttuurin parissa
Kilpailupäivän aamu ei ole valjennut aurinkoisena vaan hyvinkin raikkaana sadepilvien roikkuessa Lappeenrannan yllä. Mutta se ei SOSEtta haittaa, sillä suunnistajan joulua vietetään ihan kohta!
Valmistautumiseen liittyvän säädön määrä on ollut jälleen vakio :) Viimeisen viikon aikana on:
- lyöty lukkoon juoksujärjestys
- käyty kuntorasteilla hakemassa kadoksissa olevaa suunnistustuntumaa - kerran tai kaksikin ja vaihtelevalla menestykselläTeam SOSE 1@hilla_r @lroiha @kaisitah @EKalatie @AkiReinimaki @Pirjo_S @WalleniusTommi #jukola #tonninjoukkoon #muntiimiparastiimi— TeamSOSE (@TeamSOSE) 15. kesäkuuta 2016
@Ajokoirat2008 saatte varmasti tukea tähän joukkuejohtajaltamme! @WalleniusTommi totesi eilen "metsän olleen vinossa" :)— TeamSOSE (@TeamSOSE) 16. kesäkuuta 2016
- rentouduttu korkeakulttuurin parissa
TeamSOSE #jukola-tunnelmissa #Muse'n keikalla @hartwallarena @EKalatie @saarare @AkiReinimaki #jukolafiilis pic.twitter.com/Zxc2v3FhhG— TeamSOSE (@TeamSOSE) 14. kesäkuuta 2016
- säädetty SOSE Basecampin varusteiden ja tarjoilujen kanssa
- ja iloittu #jukolakuntoon -haasteessa kunniamaininnasta ja yksilöpalkinnoista
Soseen ja sose-liitännäisten Venla-joukkueiden (SuperVenlat ja Kaukametsän Paholaiset) tunnelmia voit seurata Twitterin ja Instagramin välityksellä:
Tästä se lähtee - onnea matkaan kaikille!
- Pasteijatapetointipöytäkriisi! Lanternan parkkipaikalla totean että kyytiin mahtuu lapset tai tapetointipöytä, ei molempia. K-Rauta suostui ottamaan takaisin vain pöydän (ei lapsia). Onko meillä vaan pieni auto, onko pöytiä eri kokoja, apua?
- Mä ostin eilen pussillisen pehmeitä peruskorvatulppia! Riittää mun lisäksi 9 tyypille!
- Tein just lampulle akkutestin. Idän ihme kesti puoli tuntia. Onko jollain ylimääräinen lamppu jossain vai marssinko kauppaan?
- Ostin karkkia, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Fruttinötti oli loppu kouvolan Cittarista.
- Pöytä notkuu mm. juurileivotusta vadelma-cashewbrowniesista.
- ja iloittu #jukolakuntoon -haasteessa kunniamaininnasta ja yksilöpalkinnoista
Seuraa tunnelmia Twitterissä ja Instagramissa
Kaikki ennakkovalmistelut viittaavat siihen, että tulossa on jälleen loistava suunnistusviikonloppu parhaassa seurassa!Soseen ja sose-liitännäisten Venla-joukkueiden (SuperVenlat ja Kaukametsän Paholaiset) tunnelmia voit seurata Twitterin ja Instagramin välityksellä:
- Twitterissä @TeamSOSE ja @paholaise
- Instagramissa @TeamSOSE
- Live-seurannassa: Kaukametsän paholaiset numerolla 723, Supervenlat/SOSE 728, Team SOSE 1432
- Kilpailukeskuksessa telttapaikat A1003&A1004
Tästä se lähtee - onnea matkaan kaikille!
torstai 9. kesäkuuta 2016
Maksimisykkeillä Lappee-Jukolaan!
Aina silloin tällöin saan kuulla kotona kommenttia siitä, kuinka
pulssini lähentelee nollaa - monesti juurikin silloin, kun pitäisi
siivota tai laittaa ruokaa ja itse taas istuisin mielummin sohvalla
katsomassa tennistä tai vaikka YLEn lähetystä suunnistuksen Huippuliigan
osakilpailuista. Onko asia näin? Täytyy ottaa selvää!
Team SOSE on tullut tunnetuksi suunnistusskenessä huippusuoritusten ohella aktiivisuudestaan sosiaalisessa mediassa. Viime vuonna Louna-Jukolassa yön pikkutunneilla muotoiltu aforismimme sai palkinnon Suomen Suunnistusliiton #jukolafiilis -instakisassa. Ja miksikäs ei, voiko maailman hienoimman viestikisan olemusta laajemmassa kontekstissa enää paremmin tiivistää, tuskin.
Yllätys oli suuri, kun palkintona Suunnistusliitto toimitti
joukkueellemme Garminin Forerunner 225 sporttikellon - jippii, nöyrimmät
kiitokset! Tosin välittömästi heräsi kysymys, miten jakaa kello
tasapuolisesti noin kymmeneen osaan tiimin jäsenten kesken? Öö, jos saan
ison viisarin, saat pidemmän osan kellon hihnasta..? :) Päädyimme
järjestämään kellosta SOSEen sisäisen huutokaupan, jonka tuotto
sovittiin käytettäväksi Lappee-Jukolan osallistumismaksuun - näin kaikki
pääsivät hyötymään palkinnosta.
Koska itselläni ei aiemmin gps-kelloa ollut, päätin huutaa kellon itselleni. Voittohuuto jääköön tässä salaisuudeksi, mutta sanotaan nyt että ihan halvalla ei kello lähtenyt - huutokaupan viime minuutit olivat tuskalliset ja pitkät. :)
Tämän kevään olen siis juoksennellut kuntorasteilla uusi hieno kello kädessä - tai näin siis ainakin teoriassa. Nimittäin, muutamana kertana olen kokonaan unohtanut kellon kotiini. Toisina kertoina olen muistanut laittaa kellon ranteeseen, mutta unohtanut käynnistää ajanoton lähdössä. Ja jos muutamina kertoina olen muistanut laittaa anturit ajoissa käyntiin, on gps-reitti piirtynyt talteen vielä pitkään maaliintulon jälkeen. Eli jonkun verran on vielä opettelemista siinä, että kellon käytöstä muodostuisi automaatio rasteilla.
Joka tapauksessa, tällainen datafiilistelijä kuntosuunnistaja on hyvin iloinen laitteesta. Forerunner 225 mittaa sykkeen suoraan ranteesta ilman sykevyötä ja se on toiminut moitteettomasti. GPS piirtyy tarkasti ja näyttää pienetkin koukerot, joita riittää turhankin kanssa. Parhaimmillaan gps-kellon hyödyt näyttäytyvät Reittihärvelin kanssa, jossa hyvin pienellä vaivalla pääsee vertailemaan omaa suoritustaan muiden suunnistajien kanssa. Eri reitinvalintojen tutkiminen ruudulta kehittää varmasti omaa tekemistä rasteilla. Nyt Reittihärveli on ollut Helsingin Suunnistajilla käytössä Firmaliigassa, toivottavasti joskus tulevaisuudessa myös Iltarasteilla.
Alle 2 viikkoa (eikun mitä, 9 päivää!!!) rastikauden kohokohtaan, Lappee-Jukolaan. Team SOSE on valmis kisaan. Vielä jos muistaisi laittaa kellon käyntiin omalle osuudelle, mikä se sitten onkaan, vitonen, kutonen, no kisaviikko näyttää. Ja siitä pulssista, todella kaukana nollasta mennään, maksimisykkeillä maaliin saakka!
Team SOSE, joukkueenjohtaja Tommi
Team SOSE on tullut tunnetuksi suunnistusskenessä huippusuoritusten ohella aktiivisuudestaan sosiaalisessa mediassa. Viime vuonna Louna-Jukolassa yön pikkutunneilla muotoiltu aforismimme sai palkinnon Suomen Suunnistusliiton #jukolafiilis -instakisassa. Ja miksikäs ei, voiko maailman hienoimman viestikisan olemusta laajemmassa kontekstissa enää paremmin tiivistää, tuskin.
Voittotwiitti instakisassa |
Koska itselläni ei aiemmin gps-kelloa ollut, päätin huutaa kellon itselleni. Voittohuuto jääköön tässä salaisuudeksi, mutta sanotaan nyt että ihan halvalla ei kello lähtenyt - huutokaupan viime minuutit olivat tuskalliset ja pitkät. :)
Tämän kevään olen siis juoksennellut kuntorasteilla uusi hieno kello kädessä - tai näin siis ainakin teoriassa. Nimittäin, muutamana kertana olen kokonaan unohtanut kellon kotiini. Toisina kertoina olen muistanut laittaa kellon ranteeseen, mutta unohtanut käynnistää ajanoton lähdössä. Ja jos muutamina kertoina olen muistanut laittaa anturit ajoissa käyntiin, on gps-reitti piirtynyt talteen vielä pitkään maaliintulon jälkeen. Eli jonkun verran on vielä opettelemista siinä, että kellon käytöstä muodostuisi automaatio rasteilla.
Joka tapauksessa, tällainen datafiilistelijä kuntosuunnistaja on hyvin iloinen laitteesta. Forerunner 225 mittaa sykkeen suoraan ranteesta ilman sykevyötä ja se on toiminut moitteettomasti. GPS piirtyy tarkasti ja näyttää pienetkin koukerot, joita riittää turhankin kanssa. Parhaimmillaan gps-kellon hyödyt näyttäytyvät Reittihärvelin kanssa, jossa hyvin pienellä vaivalla pääsee vertailemaan omaa suoritustaan muiden suunnistajien kanssa. Eri reitinvalintojen tutkiminen ruudulta kehittää varmasti omaa tekemistä rasteilla. Nyt Reittihärveli on ollut Helsingin Suunnistajilla käytössä Firmaliigassa, toivottavasti joskus tulevaisuudessa myös Iltarasteilla.
Kovaa taistelua Firmaliigassa, lopun pummi harmittaa vieläkin! :) KLIKKAA KUVAA |
Alle 2 viikkoa (eikun mitä, 9 päivää!!!) rastikauden kohokohtaan, Lappee-Jukolaan. Team SOSE on valmis kisaan. Vielä jos muistaisi laittaa kellon käyntiin omalle osuudelle, mikä se sitten onkaan, vitonen, kutonen, no kisaviikko näyttää. Ja siitä pulssista, todella kaukana nollasta mennään, maksimisykkeillä maaliin saakka!
Team SOSE, joukkueenjohtaja Tommi
tiistai 7. kesäkuuta 2016
Pitkä rogaining-yö ensikertalaisen kokemana
Ensin oli kaksi
tuntia aikaa suunnitella reitti, sitten toteutettiin valittua reittiä kahdeksan
tuntia Oriveden yössä. Matkasuunnitelmamme oli 35 kilometriä pitkä — linnuntietä.
Todellisuudessa mentäisiin kilometrikaupalla enemmän. Siinä vaiheessa
ensikertalaista hirvitti, mutta samalla jättikokoinen karttalakana täynnä
arvokkaita yhdeksän ja seitsemän pisteen rasteja houkutteli kunnianhimoiseen reitinvalintaan.
Tästäkin suunnitelmasta piti jättää monta herkullista rastipistettä pois.
Paikallisradiokin oli kiinnostunut erittäin kokeneen Team Rocan* reittisuunnitelmasta. Kuva: Hilla Rudanko |
Operaatio 7M
Kaikki lähtivät
samaan suuntaan läheiselle seitsemän pisteen rastille, johon oli varauduttu
kolmella leimauspaikalla. Tämän jälkeen porukka hajosi. Alkumatkan rastit
näyttivät sijaitsevan helposti tien lähistöllä, mutta koimme pienimuotoisen
yllätyksen heti toisella rastilla: vaikka 7M-rastin määreeksi oli merkitty
masto ja käyriä oli riittämiin, emme olleet varautuneet vetämään itseämme
piippuun heti alkumatkasta. Alusta oli upottavaa kivimurskaa, ja jokainen käyrä
poltteli jaloissa. Omaa toimintaani hidasti vielä ylipukeutuminen. Tuulipuvun
takki matkasikin koko loppumatkan repussa.
Rasti, joka ei näyttänyt rastilta
7M:ltä matka jatkui
mukavasti ja tarkasti. Ainoan alkumatkan virheemme teimme aivan tien vieressä
olevalla rastilla, tilanne meni kuta kuinkin näin: ”Se on ihan varmasti tuo sähkötolppa. Mennään katsomaan. Ei! Siitä
roikkuukin vain naru. No, seurataan noita edessä juoksevia kavereita, varmasti
menevät samalle rastille.” Lopputulos: rasti oli juuri siinä tolpassa,
jossa sen kuuluikin olla, mutta se oli piilossa tolpan toisella puolella. Tästä
opin, että rogainingissa rastilippu ei ole aina itsestäänselvyys, vaan
rastipisteiden kuvaukset pitää lukea tarkkaan.
Hyvä rasti
Kulkumme eteni
lähes suunniteltua vauhtia. Annoimme itsellemme aikaa noin vartin pysähdykseen Hyvälle
Rastille, paikallisten partiolaisten ylläpitämään pop up -kahvilaan, jossa nautimme
teestä ja eväsleivistä. Nuotion lämmössä ajatus kulki kirkkaana, ja teimme
radikaalin muutoksen reittisuunnitelmaan. Se kannatti, koska emme olisi
jaksaneet juosta viiden kilometrin rastitonta väliä ja lähteä hakemaan
suorastia pimeässä. Samalla alussa optiona pitämämme järvenrantarasti 9A:n
osuminen reitille varmistui.
Maisemia 9A-rastilla klo 3.30. Kuva: Hilla Rudanko |
Energiavarastojen hiipuminen ja ajatusten
sumentuminen
Ensimmäiset kuusi
tuntia meno tuntui kohtuullisen hyvältä. Sen jälkeen mikään muu ei, paitsi
maaliin tulo. Olin juonut vain litran vettä kuuden tunnin suorituksen aikana ja
pari kuppia teetä. Lessons learned: camelbackista tulee yllättävän vähän vettä
kerralla, ja pitäisi opetella käyttämään energiageelejä. Joukkuekaverin
tarjoama glukoosipastilli oli parasta, mitä koin loppumatkalla. Sen jälkeen
ajatuskin kulki niin, että sain kammettua itseni pökkelöjaloilla maaliin. Ongelmana
ei missään vaiheessa ollut korkea syke, vaan jalat: ne eivät tehneet sitä, mitä
pää käski, ja niihin sattui. Joukkuekavereiden tarjoama vetoapu lopussa auttoi
jaksamaan maaliin.
Kaksi päivää rogan jälkeen
Matka oli yllättävän
raskas lähes 500 metrin korkeuseroineen, kivisine polkuineen ja suunnalla
mentyjen suopohjaisten hakkuualueiden ylityksineen. Kaksi päivää ensimmäisen
rogaining-rykäisyn jälkeen tuntuu silti älyttömän hyvältä. Vaikka jalassa onkin
vielä kremppaa, niin mieltä lämmittää omien rajojen rikkominen: 45 kilometriä
maastojuoksua yöllä, ensimmäinen yösuunnistus ikinä ja loppuun asti
tsemppaaminen mukavan joukkueen kanssa. Vauhtimme riitti sijaan 10/65, eli
siltäkin osin saa olla tyytyväinen.
Rogainingia
kannattaa kokeilla. Kahdeksan tunnin kisalla aloittaminen ei välttämättä sovi
kaikille, mutta kaunis kesäyö ja kiva joukkue ovat hyviä syitä lähteä rikkomaan
rajojaan.
Pirjo
* Team Roca on Team SOSE:en rogaining-haara.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)